Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

Kolumni: Totuus odottaa yhä ker­to­jaan­sa

Kolumni
Tilaajille

Asko Oinaan seu­raa­jan valinta oli suuri pu­heen­ai­he vuonna 1994 – "Ei pä­te­vin, vaan kes­kus­ta­lai­nen", toi­mit­ta­ja ennakoi jat­ka­jaa pa­ki­nas­saan

Kun Asko Oinas oli vuonna 1994 jäämässä eläkkeelle 20-vuotiselta maaherrauraltaan, alkoi seuraajan arvailu. Toimittaja Petteri Holma kirjoitti tammikuussa 1994 pakinan Lapin uuden maaherran valinnasta. Julkaisemme kolumnin nyt uudestaan, kun muistelemme hiljattain edesmennyttä Asko Oinasta.

Hannele Pokka jatkoi Asko Oinaan työtä Lapin maaherrana. Hän ei ollut itsestään selvä seuraaja, sillä silloinen oikeusministeri ei ollut aluksi innokas jättämään uraansa valtakunnan politiikan huipulla. Kuvassa oikealla Venäjän suurlähettiläs Juri Derjabin, jonka Oinas ja Pokka tapasivat syksyllä 1994.
Hannele Pokka jatkoi Asko Oinaan työtä Lapin maaherrana. Hän ei ollut itsestään selvä seuraaja, sillä silloinen oikeusministeri ei ollut aluksi innokas jättämään uraansa valtakunnan politiikan huipulla. Kuvassa oikealla Venäjän suurlähettiläs Juri Derjabin, jonka Oinas ja Pokka tapasivat syksyllä 1994.
Kuva: ilkka koskinen

Keskustapuolueen ministeriryhmä kuiskuttelee käytävillä Lapin uudesta maaherrasta.

– Kyllä se on Seppo Pelttarin paikka. Mies on lappilainen, toiminut pienen ikänsä puolueessa ja pitkään kansanedustajana, eikä ole yltänyt yrityksistään huolimatta eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaa korkeammalle pallille. On se palkittava, onneton. Vähän äkkijyrkkähän Seppo on, poliisimaisen tosikko, kielitaidoton ja urautunutkin, mutta niin uskollinen, ettei paremmasta väliä. Ei arvostele omia ministereitä ja käyttää kuulemma vessassaankin pelkästään vihreää paperia, yksi esittää.

– Etkö sinä Hannele [Pokka, toim. huom.) voisi harkita vielä kerran päätöstäsi ja ottaa postia vastaan. Menet lappilaisiin kuin häkä, vaikka olet niin pahapäinen. Samalla me päästäisiin kerralla kahdesta ongelmasta, ja tyylikkäästi, toinen arvioi.

– Annahan Hannelen olla, raskaana oleva nainen. Korvan Timo, se Kemijärven iso ee on kuulemma kysellyt mahdollisuuksiaan. Sitä voi suosittaa; hyvä mies, yliopistotutkinto ja kaupunginjohtajakin. Ei poikkipuolista sanaa hallituksesta, ei turhia kyselyjä ja äänestyksissä sormi on pysynyt jatkuvasti oikealla nappulalla, kolmas suosittelee.

 – Petäjäniemen Eikka soitteli tässä äskettäin, puheli muita ja kysyi kuin ohimennen paikasta. Myöntelin jo hieman, kun se tuntui olevan hänelle niin tärkeää. Jyväskylän Eikka on vanhoja Rovaniemen Keran pomoja, ekonomimies, osaa hiihtää ja tuntee Lapin tunturihotellit vähintään yhtä hyvin kuin Kanervan Ilkka. Keskustalainen mieli halajaa kentälle omien joukkoon, näin kertoi.

– Joo, mutta oletteko ottaneet huomioon Sarlundin Sepon, sen entisen Finnairin Jumbojetin. Sille on luvattu jo pitkään etsiä sopivaa virkaa. Mikkelin maaherruus meni ohi; kirottu olkoon Vennamon porukka, mutta nyt mies voitaisiin viimein palkita. Niin, eihän sillä ole tietysti siteitä Lappiin Saariselälle ja Leville tehtyjen hyvä veli -reissujen ja Luoston tunturihotellin lahjoittaman saamen viirin lisäksi, mutta puolueen tiedotuspäällikkönä ja Suomenmaan päätoimittajana se näytti aikoinaan kyntensä puoluepukarina, joka ei kuvia kumartele. Velka on maksettava, viides kapinoi.

 – Minä olen yrittänyt puhua Ollilan Eskolle, ja yritän vielä uudestaan. Palkasta se on kiinni, mies tienaa tuplasti enemmän Suomen pankissa. Sen nimitystä ei tarvitsisi selitellä, niin kuin jonkun Sarlundin tai Petäjäniemen. Mies on Lapista lähtöisin, poliittisesti kokenut, yliopistotutkinnolla varustettu, taitava talousmies ja mikä tärkeintä, maalaisliittolainen henkeen ja vereen. Siinä miehessä virtaa alkiolainen veri, eikä se ole punainen, kuudes hehkuttaa.

– Eiköhän yllätetä kaikki. Valitaan maaherraksi mies poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Uudistetaan kerralla tunkkainen kulttuurimme. Pannaan työpaikkailmoitus lehteen ja annetaan paikka sille, joka on koulutukseltaan, ammattiosaamiseltaan, Lapin tuntemukseltaan, kielipäältään, kokemukseltaan, esiintymistaidoltaan ja johtamiskyvyltään paras hakija, seitsemäs julistaa ja saa ministeriryhmän suunniltaan.

 – Niin, mutta siinä tapauksessa maaherraksi saatetaan valita kokoomuslainen, demari, vasemmistolainen, kristillinen, piilokommunisti, vapaamuurari, siviilipalvelusmies, jehovalainen tai mikä pahinta, ylipätevä, toinen kauhistuu ja raapii hermostuksissaan takapuoltaan. – Ja mitäpäs sanot siitä, jos paikan saa täydellisen epäpoliittinen henkilö, joku sitoutumaton, sittari. Siinähän menevät puolueiden läänitykset tyystin sekaisin; demarit pääsevät tasoittamaan maaherrataseen, neljäs muistuttaa. – Oletko sinä humalassa jo tähän aikaan päivästä, kuudes siunailee ja kurkottuu haistamaan seitsemännen hengitystä.

 – Huumorintajuanne vain kokeilin, eikä sitä voi ainakaan hyväksi kehua. Vakavasti puhuen olen kyllä sitä mieltä, että sinulle Martti on etsittävä sopiva keino peräytyä kunniakkaasti maaherrakieltäytymisestä, jonka sinä onneton menit tekemään hätäpäissäsi Sodankylän kunnanjohtajavaalin alla. Sinullahan on jo mökkikin Savukoskella, olet kuin lappilainen ainakin.

– Katunut olen, ja lujasti. Uudenvuoden vastaanotoista haaveillut vaimokin on pitänyt mykkäkoulua jo kuukausia asian takia. Tuota ..., millainen suunnitelma sinulla on mielessäsi?  Lapin maaherra Asko Oinas (kesk.) jää eläkkeelle toukokuun alussa. Tasavallan presidentti nimittää uuden maaherran kevättalven aikana hallituksen esityksestä. Käytännössä valinnan tekee keskustapuolueen ministeriryhmä sisäministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) johdolla, koska Lapin lääni kuuluu poliittisessa henkilöpelissä perinteisesti keskustan läänityksiin.

Jälkikirjoitus. Asko Oinaan (1929–2020) seuraajaksi valittiin lopulta oikeustieteen tohtori, oikeusministeri Hannele Pokka (kesk.), joka jatkoi tehtävässään vuoteen 2008. Sen jälkeen Pokka työskenteli 12 vuotta ympäristöministeriön kansliapäällikkönä. Tällä hetkellä hän työskentelee työelämäprofessorina Helsingin yliopistossa.

Lue lisää muistelujuttuja Asko Oinaasta ja hänen uraansa liittyen:

"Paljon valtaa ja ar­vo­val­taa, jota hän käytti su­mei­le­mat­ta Lapin ih­mis­ten hy­väk­si" – Näin vai­kut­ta­ja­to­ve­rit muis­ta­vat Asko Oinaan (23.11.2020)

Asko Oinas (1929–2020) oli yl­lä­tys­va­lin­ta maa­her­rak­si – Kek­ko­nen tahtoi läänin johtoon miehen, joka pistää asioi­hin vauhtia (Julkaistu alunperin 16.9.1999)

Ta­sa­vuo­sia täyt­tä­vä Asko Oinas on tyy­ty­väi­nen Lapin mat­kai­lun vahvaa kas­vuun: "Se mitä kyl­vet­tiin, kantaa nyt he­del­mää", eläk­keel­lä oleva maa­her­ra sanoo (10.4.2019)