Keskustapuolueen ministeriryhmä kuiskuttelee käytävillä Lapin uudesta maaherrasta.

– Kyllä se on Seppo Pelttarin paikka. Mies on lappilainen, toiminut pienen ikänsä puolueessa ja pitkään kansanedustajana, eikä ole yltänyt yrityksistään huolimatta eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaa korkeammalle pallille. On se palkittava, onneton. Vähän äkkijyrkkähän Seppo on, poliisimaisen tosikko, kielitaidoton ja urautunutkin, mutta niin uskollinen, ettei paremmasta väliä.