Kun aamutoimiin kuuluvat antihistamiini ja pari suihkausta lääkettä molempiin sieraimiin, kuulostaa Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen virkistävältä haastateltavalta.
Ensin uhkasin ryhtyä vastaväittäjäksi. Pian tajusin, että ei kaikkia tarvitse lyödä moukarilla, vaikka itse kuuluisin siihen osaan väkeä, joka taistelee pölyjä ja tuoksuja vastaan väistämisen lisäksi lääkkeiden avulla.
Allergia on henkeä uhkaava vakava asia silloin, kun aiheuttaja laukaisee allergikolle anafylaktisen reaktion.
Kaikki allergia ei ole näin vakavaa laatua. Silti ketään ei saa väheksyä, ja siksi kai me allergikot haemme asemiamme, jos joku yrittää hyökätä mututiedolla.
Satojen hyvää tarkoittavien ohjeiden ja kysymysten jälkeen allergikko saattaa vaikuttaa umpimieliseltä aggressiopakkaukselta.
Vuosikymmenien aikana kertynyt tieto omasta osasta kevään kulussa hillitsee täyttä hullaantumista Saarisen sanoista. Silti ne saavat ainakin harkitsemaan kokeiluja.
Samaa uskoa ulkoilman hyvää tekevään voimaan pitää valaa nyt kaikkiin ihmisiin, sillä se on tärkeätä monien sairauksien ehkäisemisessä.
Myös diabetestutkimus on päätynyt samaan suuntaan kuin kansallinen allergiaohjelma, jonka tavoitteena on esimerkiksi lisätä väestön sietokykyä allergeeneille. Luonnoton puhtaus altistaa meidät monille sairauksille.
Saarisen ilosanomaan voi yhtyä siksi vallan hyvin:
- Jos saamme parannettua allergiaepidemian, siinä sivussa ratkaisemme 15 muuta kansanterveysongelmaa!