Déjà vu -tunne on vahva. Vajaa kymmenen vuotta sitten selluhuuma kävi kiivaana Kemijärvellä. Silloin toimittiin pitkälti pienen porukan sanelupolitiikalla– avoin, asiallinen ja kiihkoton keskustelu hankkeen tiimoilta oli mahdotonta. Jo yhdestä ensimmäisistä yleisötilaisuuksista lähtien kuntalaiset leimattiin käsiäänestyksellä kannattajiin tai vastustajiin. Jälkimaininkeja käsitellään yhä eri instansseissa.
Pumppuvoimalakeskusteluissa näen vahvasti polarisoitumisen merkkejä samaan tapaan kuin aikoinaan. Somessa käydään kiivasta keskustelua sopivista ja sopimattomista tilavarauksista tai oikeasta ajankohdasta ottaa asiaan kantaa tai vaaditaan kuntalaisia, nykyisiä päättäjiä ja tulevia kuntavaaliehdokkaita pikaisesti ilmoittamaan kantansa hankkeisiin.
Kuntapäättäjien on tärkeä perehtyä päätettäviin asioihin monipuolisesti. Kiire ja julkinen painostus eivät anna ohituskaistaa päätöksenteolle. Kuntalaisia ja luottamushenkilöitä on eri työryhmissä, jotka käsittelevät pumppuvoimaloihin liittyviä asioita. Osapuolten tulee antaa rauhassa perehtyä hankkeita suunnittelevien yhtiöiden YVA-asiakirjoihin.
Neljään Kemijärveen suunniteltuun hankkeeseen perehtyminen on valtava työmäärä. Haastetta tuo se, että ei ole olemassa tutkittua tietoa samanlaisista Suomessa tai ulkomailla toteutetuista hankkeista.
Kemijärven tulee koordinoida yksi yhteinen sivusto, missä julkaistaan ohjausryhmän ja työryhmien muistiot ja eri osapuolien tilaisuuksien tallenteet ja esitykset. Näin me kuntalaiset ja päättäjät saamme tietoa voimaloiden eri vaikutuksista mielipiteen muodostamiseksi ja päätöksenteon tueksi; vaivattomasti yhdestä paikasta.
Kansalaisoikeuksiin kuuluu asioiden monipuolinen puntarointi, avoimet keskustelut hankkeiden hyvistä ja huonoista puolista ja muistutusten jättäminen YVA-asiakirjoista viranomaisille. Toivon, että keskustelu pysyy “asian asiallisessa käsittelyssä”, kuten meitä valtuustossa silloin tällöin muistutetaan. Jokaisen mielipiteellä on arvo, olipa se vastaan tai puolesta. Tätä tulee kunnioittaa.