Tenon lohestuksen päättyminen on verrattavissa tehdaskunnan suurimman tehtaan sulkemiseen. Kaikkia seurauksia ei ole koettu, eikä siksi ymmärretty.
Erityisaseman menetys Euroopan parhaan lohijoen varrella on niin suuri tappio, ettei sitä korvata hetkessä millään. Ollaan menettämässä kalastuskulttuuri, perinteiset kalastusmuodot, matkailukalastuksesta saatu hyöty ja maine. Kadonneet ovat ”Tenon elinkautiset” elävöittämästä kesäämme.
Utsjoen väkiluku on pudonnut 90-luvun jälkeen neljänneksellä. Syntyvyys laskee ja väki vanhenee. Saamelaisenemmistöisyyskin on uhattuna. Siinä on siemen toisen merkittävän erityisaseman menettämiseen.
Elinvoiman ehtymisen torjuntaan on etsitty keinoja. Elinkeinot ovat pystyneet mukautumaan uusiin olosuhteisiin. Nyt ollaan tilanteessa, josta ei tunnu löytyvän ulospääsyä. Onko mitään tarjota sijalle?
Matkailun kehittäminen vaatii pääomia ja mahdollisuuden luonnon käyttämiseen oheispalveluissa. Miten se voidaan taata luontoa turmelematta ja häiritsemättä paikallisten arkielämää?
Utsjoella on vetovoimatekijöitä ilman Tenoakin. Ne pitää tietää ja tiedostaa. Muinaismuistojen kartta on kirjava ja peurankuoppiakin löytyy lähes 2 000. On myös kivikautisen asutusta ja rakennuksia, joita ei muualta löydy. Kiinnostavia ovat Kevon luonnonpuiston nähtävyydet. Kaikkiin liittyy tarinoita, joista matkailijat saavat ainutkertaisen elämyksen. Osaammeko kertoa niistä? Maisema ja nähtävyydet eivät katsomalla kulu, mutta liikkuminen jättää jälkiä. Kestämmekö sen?
Matkailun kehittäminen on synnyttänyt joissakin voimakkaan vastustuksen. Aiemmin matkailu oli itsetoimista ja pienimuotoista. Uuden kehittäminen vaatii uutta asennetta, investointeja ja markkinointia. Muutos kauhistuttaa entisen elämäntavan ihannoijia. Perikansallinen kateuskaan ei ole poissuljettu. Vastustus on voimakkainta alueelta työn perässä poismuuttaneiden keskuudessa.
Huolestumiselle on sijansa. Emme voi nähdä, mihin matkailu meidät vie. Nykyisen kehityksen määränpään näemme ehkä selvemmin. Lauri Siparin sanoittama ”Euroopan syrjäkylät”-laulu kertoo sen selkeästi.
Vapaassa yhteiskunnassa on vastustamiseen täysi oikeus, eikä matkailu välttämättä ole ainoa oikea kehityssuunta. Sen taloudellinen merkitys aluetalouden veturina on silti niin suuri, että syytä on pohtia asenteiden muuttamista. Muidenkin kuin matkailualan uusien työ- ja toimentulohankkeiden investoijat vaistoavat herkästi ilmapiirin alueella, jonne suunnittelevat toimintojaan. Heillä on varaa valita!