Ar­vos­te­lu: Lapin so­ti­las­soit­to­kun­ta tar­joi­li ta­sa­pai­noi­ses­ti pu­hal­let­tua joulun taikaa

Lapin sotilassoittokunnan joulukonsertti perjantaina 14.12. Rovaniemen kirkossa. Tero Haikala, kapellimestari.

Lapin sotilassoittokunta puhalsi jouluun henkeä reilu viikko ennen aattoiltaa. Perjantaina liki täydessä Rovaniemen kirkossa kuultu kauneimmat joululaulut -teemainen ohjelmisto yhdisteli niin klassisia kuin kotimaisia säveliä.

Ensimmäiset kaamosajan sointulyhdyt sytytti sarastuslamppumaisen hillitty intro. Saksofonisti Tuomas Junttila eteni estradille pitkin täyspimennetyn kirkkosalin käytävää Nyt syttyy valot tuhannet -kappaleen – jopa jazzahtavaan – tahtiin.

Joulurauhan viritys jatkui kantaattiklassikolla vuosisatojen takaa. Nuottitelinelamppujen hämyssä tulkittu Johann Sebastian Bachin Kristus valo valkeuden loisti pehmeän tiiviisti ja yhteissoiton nyanssit halliten. Kapellimestari-juontajana toiminut musiikkikapteeni Tero Haikala sai muutenkin väkivahvan ja värikylläisen instrumenttinsa – eli 30-henkisen puhallinorkesterin – soimaan koko tunnin mittaisen konsertin merkillepantavan musikaalisesti ja sotilasmusiikin mittakaavassa juhlavan rennosti.

Hallittua taidonkäyttöä osoittivat myös solistinumerot, joiden vahvuus löytyi tällä kertaa omista riveistä. Lapin sotilassoittokunnan päällikkökapellimestari, musiikkimajuri Jaakko Nurila tarttui tahtipuikon sijaan sopraanosaksofoniin – tai suomenkieliseltä nimeltään ”huuhkaimeen”, kuten juonnossa pohjustettiin. Heino Kasken iki-idyllinen Mökit nukkuu lumiset umpitunnelmoitiin taiturimaisen saksofonisoolon siivittämänä.

Jouluhittien yhtenä ikuisena tähtiteoksena voinee pitää Adolphe Adamin Oi jouluyötä, johon pasunisti Tuomas Virkkala loi virkistävän vaskista välkettä.

Joillekin joulu tuskin voi tullakaan ilman Pjotr Tšaikovskin rakastettua Pähkinänsärkijä-balettia. Sotilassoittokunta tanssitti ilmoille neljä hyväbalanssista osaa, joissa korostuivat ilmavuus, aksentit ja tempon vaihtelut – vaikka matalaa vaskistoa saattoi kirkkoakustiikassa vaania pieni puuroutumisvaara.

Ajatuksella rytmitetty konserttikokonaisuus sisälsi osallistavan yhteislaulu-ulottuvuuden. Yleisölle tarjottiin pohjasäveliksi takuuvarmaa tunnelatausta ja jouluntekijöitä, kuten Jean Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa ja Kassu Halosen Sydämeeni joulun teen. Näkipä kirkonpenkissä tulkintaa myös viittomakielellä.

Maa on niin kauniin jälkeen koitti vielä instrumentaaliencoren aika. Georges Bizet´n murea ja korukuvioinen Kolmen kuninkaan marssi vei dynaamisin vau-askelin joulunviettoon – ja kohti ensi vuonna koittavia Lapin sotilassoittokunnan 50-vuotisjuhlia.

Ilmoita asiavirheestä