Vain dekkarikirjailijan mielikuvituksesta voi syntyä lastenrunokokoelma, joka on yhtäaikaa nostalgisen ihanasti perinteinen ja makaaberin goottilaisesti kamala.
Runoissa ei itsessään ole mitään kamalaa. Sanaleikkeinä ne rimmaavat vanhemmankin lukijan suussa yhtä ryhdikkäästi kuin Kirsi Kunnaksen .
”Tämä vasta vasta! Vai olisiko vihta? tuumaa ukko. No, vasta tehty vasta, vastaa eukko.