Savun, hävityksen ja tuhon keskeltä kasvoi uusi pohjoinen taide-elämä. Ihmiset tekivät yhteistyötä ja hakeutuivat yhteen.

Mutta taiteilijat eivät halunneet tehdä surutyötä kuvaamalla sodan kauhuja. Ehkä ei yksinkertaisesti ollut keinoja. Kodin ja koko kotoisen kylämiljöön tuhoutuminen oli nähty liian läheltä. Omaisia oli menetetty. Eikä myöskään vallitseva taidekäsitys suosinut tyyliä, jossa tunteet olisivat purkautuneet suoraan ja sellaisenaan.