”Onhan se niinkin, vaikka ajattelin jättää sanomatta: onhan se niinkin.”
Näin napakasti sanailee viiden runokirjan Markku Kokkola teoksessaan Marina Takalon katu 3 . Saman teoksen toisessa nimeämättömän runossa hän vakuuttaa, että ”Yhdessä ei voi nukkua”.
Epäkypsänä teininä muistan yhtä epäkypsän ystäväni kanssa hihitelleeni vastaavanlaisille runoille. ”Jos tarvitset jotakin, soita vain minulle” voi yksittäisenä lausahduksena sopia sekä Kummisetään että mainokseen.