Leikkausten kohteeksi joutuneet terveydenhuollon lähipalvelut pyritään korvaamaan digitaalisilla palveluilla. Potilas voi kotoaan ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja saada neuvoja ja apua. Monet linkit ja tietoa tulvivat sivut helpottavat oireitten tutkailua ja antavat ohjeita, joita noudattaen vaiva ehkä helpottuu.
Osalle väestöä digimaailma luo stressiä ja pelkoa, ahdistusta ja alemmuudentunnetta. Jos aikoinaan on saanut opastusta digiasioihin, on asioiden hoito helppoa. Eläkeläinen huomaa pian, että kun yhteys työpaikan digitukeen katkeaa, alkaa miettiä sitä miten maailmassa selviää.
Iän myötä näkö heikkenee, kuulo alenee ja nettisivujen päivitykset ja salasanat pääsevät unohtumaan. Pankki, sukulaiset ja ystävät varoittelevat nettihuijauksista ja rahaa kalastelevista tyypeistä. Huijarit veivät viime vuonna 84 miljoonaa euroa suomalaisten rahoja. Voi otaksua, että summassa on useampi pieni eläke ja pahan päivän varalle säästetty raha.
Digimaailman hektisyys ja huijariuutiset aiheuttavat pelkoa ja epätietoisuutta, ja vaikeuttavat asioiden hoitamista. Puhelimeen ei uskalleta vastata, vaikka langan päässä olisi auttava sote-ammattilainen.
Toimeliaat digikehittäjät eivät tiedä kaikkea mitä sosiaali- ja terveydenhuollon maailmassa tapahtuu ja jotka vaikeuttavat nettipäätteen ääressä asioitaan hoitavan neuvontaa. Neurologiset sairaudet heikentävät toimintakykyä. Osa muistikapasiteetista tai kognitiivisista taidoista saattaa heikentyä. Pitkäaikaisen sairauden aiheuttamat muutokset masentavat ja lisäävät ahdistusta samalla kun olisi tavoitteena kuntoutua.
Kuntoutukseen kuuluva sopeutuminen on pitkä prosessi, jota heikentää kuntoutusmäärärahojen määrätietoiset leikkaukset. Potilas kokee jääneensä yksin uuden loppuelämäänsä vaikuttavan asian kanssa.
Digitalisaatio ei voi olla ratkaisuna heille, joilla on muutenkin elämässään haasteita. Sote-leikkauksilla jätämme apua tarvitsevat heitteille. ”Käsiparien” ja digitalisaation varaan ei voi jättää sairaita ja apua tarvitsevia kansalaisia.