Poliisin resurssit eivät riitä, rikosilmoitukset eivät johda mihinkään, tuomiot eivät pelota ketään eikä niillä ole vaikutusta mihinkään. Tällaista kuvaa Suomesta maalaa nettisivuillaan Iskuryhmä, joka kertoo haluavansa puuttua kiusaajien ja lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien toimintaan.
Ryhmä on julkaissut sosiaalisessa mediassa esimerkiksi videoita, joissa kuvattu aikuinen on väitetysti tullut tapaamaan alaikäistä, mutta vastassa onkin ryhmän jäseniä. Väitettyyn tapaamiseen tulleiden kasvot näkyvät videoilla, kuten myös heidän ikänsä ja nimensä. Videoilla myös näytetään täysi-ikäisen ja alaikäisen välillä väitetysti käytyä seksuaalissävytteistä viestinvaihtoa.
Ryhmän jäsenten henkilöllisyyksiä ei paljasteta. Ainoa julkisesti ryhmästä puhunut on Espanjassa asuva mediapersoona Henry Aflecht, joka kertoo koonneensa ryhmän mutta kiistää osallistuvansa sen toimintaan.
Ryhmän mukaan siihen kuuluu muun muassa entisiä ja nykyisiä poliiseja, entisiä rikollisia, sotilaita, lakimiehiä ja hakkereita. STT ei ole voinut varmistaa väitteen paikkansapitävyyttä.
"Ei mitään mahdollisuutta"
Aflecht ei usko esimerkiksi kunnianloukkausrikosilmoituksen mahdollisuuteen, vaikka Iskuryhmän videoilla ihmiset näkyvät kasvoillaan.
– On aika vaikeaa haastaa kunnianloukkauksesta siinä kohtaa, kun on kaikki näyttö olemassa. Se henkilö on itse lähettänyt viestit, jotka julkaistaan. Hän on itse tullut paikan päälle aikeissa, jotka myöntää.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen huomauttaa korkeimman oikeuden antaneen aiemmin ratkaisun, jonka mukaan tuomio törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei oikeuttanut tuomitun nimen ja kuvan julkaisemiseen yhdessä.
– Ei sillä ole ratkaisevaa merkitystä yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä tai kunnianloukkausta arvioitaessa. Julkaisuilla voidaan tulkita olevan muu tarkoitus kuin yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen ja siksikin toiminta on laitonta, hän kertoo STT:lle sähköpostitse.
Iskuryhmän toiminnan laillisuudesta puhuessa Aflecht haluaa erottaa toisistaan väkivallan ja sen uhan.
– Väkivallan massiivinen uhka ei ole rikos, se on ihmisen tunnetila. Jos astut rappukäytävään kotiovesta, ja siellä on kolme hyvin karun näköistä kaveria argumentoimassa sinulle asioita, koet siinä tilanteessa massiivisen väkivallan uhan, mutta se ei ole rikos.
Poliisihallituksen poliisitarkastaja Pekka Heikkinen kuitenkin näkee, että tällaisessa toiminnassa voivat täyttyä niin laittoman uhkauksen kuin vainoamisen tunnusmerkit.
Oikeus selvittää asiaansa
Iskuryhmään jonottaa Aflechtin mukaan satoja ihmisiä. Hän kertoo, ettei ryhmän takana ole epäluottamus poliiseihin vaan poliisin resursseihin.
Poliisitarkastaja Kari Siivo Poliisihallituksesta sanoo ymmärtävänsä, että on aktiivisia kansalaisia ja ryhmiä, jotka haluavat paljastaa rikoksia ja auttaa. Hän kuitenkin huomauttaa, että vaarana on, että toiminta menee nopeasti laittoman puolelle.
– Asianomistajalla on oikeus omaa asiaansa selvittää. Puhutaan vaikka omaisuusrikoksista, mutta tietyt rajathan siinä kuitenkin on.
Siivo käyttää esimerkkinä varastettua polkupyörää, jota myydään netissä.
– Asianomistaja ei siihen oikein itse saa omankädenoikeutta tai sen tyyppistä käyttää, mutta lisätietoja pystyy hankkimaan. Nämä tulisi sitten toimittaa viranomaiselle, joka toimii sen jälkeen.
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professorin Kimmo Nuotion mukaan suomalaisen kulttuurin vahvuuksia on ollut varsin korkea luottamus viranomaisiin.
– Omankädenoikeuteen on aina suhtauduttu aika kielteisesti: lähdetään siitä, että asioita pitää hoitaa nimenomaan viranomaisten kautta, Nuotio sanoo.
Hän pitää huolestuttavana toimintaa, jossa maalataan kuvaa poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuimen toimimattomuudesta ja siitä, että ihmisten on ryhdyttävä toteuttamaan oikeutta itse.
– Se tie johtaa villin lännen maailmaan, jossa jokainen huolehtii omistaan. Hyvin herkästi tämmöisessä toiminnassa syyllistytään myös itse rikoksiin, jolloin viranomaiset ryhtyvätkin suitsimaan sitä toimintaa.
Nuotio muistuttaa, että omankädenoikeudesta säädetään myös rikoslaissa. Laissa todetaan, että joka oikeutensa puolustamiseksi tai toteuttamiseksi omin valloin ryhtyy toimeen, jota hän ei saa tehdä ilman viranomaisen myötävaikutusta, on tuomittava omankädenoikeudesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
– Meillä on tietyt asiat ja keinot varattu viranomaiskäyttöön. Esimerkiksi ihmisen uhkailu ja pakottaminen johonkin voi olla rikos. Ei mikään sakinhivutus ole sallittua.
Priorisointi voi aiheuttaa tyytymättömyyttä
Nuotio arvelee, että ihmiset voivat kokea esimerkiksi mahdollisten kunnianloukkausten ja pyörävarkauksien kohdalla, ettei poliisi tehnyt heidän asiansa eteen tarpeeksi. Hänen mukaansa niissä ei tehdä yleensä mittavia tutkintatoimia, koska poliisin täytyy priorisoida vakavampia rikoksia.
– Nämä ovat todellisia ongelmia siinä mielessä, että ihmiset voivat kokea, etteivät viranomaiset ota heidän asiaansa riittävän vakavasti, varsinkin tämmöisissä vähän pienemmissä asioissa.
Nuotio uskookin, että Iskuryhmä hyödyntää tilannetta.
– On huomattu, että voidaan hyödyntää tätä ihmisten tyytymättömyyttä ja huolta ja maalataan tätä kuvaa (poliisien resursseista) ehkä vielä huonommaksi kuin mitä se oikeasti on.
