Ani Kel­lo­mä­ki, 41, kasvoi kos­teas­sa ko­dis­sa, mutta ym­pä­ris­tö ei huo­man­nut lapsen hätää: "Hyvä perhe, kauniit lapset, viu­lua­kin soi­tet­tiin"

Aikuisena kosteiden perheiden kasvatit ovat väsyneitä ja oireilevat yhä, vaikka vakuuttavat kaiken olevan loistavasti. Ani Kellomäki, 41, kirjoitti tärkeän ja puhdistavan kirjan. Siinä oluen syliin 1970-luvulla uponneiden vanhempien lapset paljastavat vihdoin häpeänsä ja perhesalaisuudet.

Kurkistetaanpa 1970-luvun lopulle. Pieni tyttö on jäänyt pikkukunnassa kotiin isänsä kanssa kaksin, kun äiti ja pikkuveli ovat lähteneet kauas kaupunkiin korvalääkäriin. On jo ilta, mutta isä lupaa tytölle, että nyt leivotaan. Pullataikina tuoksuu ja kaikki on hyvin. Tyttö tuntee iloa ja toivoa.

Sitten soi suuri, harmaa lankapuhelin. Siellä ovat isän kaverit, jotka kutsuvat lähipubiin juuri nyt.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä