10–15 prosentilla väestöstä on jokin neurokirjon diagnoosi, kuten adhd, autismikirjo, Tourette tai kehityksellinen kielihäiriö. Neurokirjo koskettaa monia paitsi suoraan myös välillisesti perheiden ja läheisten kautta. Piirteet ovat synnynnäisiä ja koko elämän mittaisia.
Eduskunnan Nepsy-verkosto on esittänyt neurokirjon toimenpideohjelmien laatimista hyvinvointialueille. Alueelliseen ohjelmaan kirjattaisiin tavoitteet ja konkreettiset toimenpiteet neurokirjon henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi sekä palvelujen ja tukitoimien kehittämiseksi koko elämänkaaren ajalle.
Nykytilanteessa neurokirjon lasten, nuorten ja aikuisten sote-palveluiden saatavuudessa, oikea-aikaisuudessa ja jatkuvuudessa on merkittävää vaihtelua alueiden sisällä ja välillä, eivätkä palvelut toteudu yhdenvertaisesti.
Haasteina ovat varhaiseen tukeen liittyvien peruspalveluiden puutteellisuus, neuropsykiatrinen osaamisvaje, ruuhkautuneet peruspalvelut, oikea-aikaisen avun ja tuen viivästyminen sekä palvelupolkujen ja monialaista yhteistyötä tukevien rakenteiden puuttuminen. Neurokirjon henkilöillä on myös vaikeuksia päästä vammaispalveluiden piiriin, vaikka niiden myöntäminen ei lainsäädännön perusteella ole diagnoosi-, vaan tarveperustaista.
Tunnistamattomuus ja palvelujen viivästyminen johtavat usein myöhemmin ilmeneviin mielenterveysongelmiin. Autismikirjon ihmisillä on kymmenkertainen itsemurhariski muuhun väestöön verrattuna, ja heillä on myös huomattavasti kohonnut riski somaattiseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen.
Palveluiden ja tukitoimien viivästyessä ongelmat ehtivät usein pitkittyä ja kasaantua, minkä takia joudutaan turvautumaan raskaampiin palveluihin, kuten lastensuojelun sijoituksiin. Tämä on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kestämätöntä ja tulee kalliiksi.
Neurokirjon lapsista ja nuorista 18 prosenttia on ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ennen 18 vuoden ikää. Tämä on väärä toimenpide silloin, kun sillä yritetään paikata muiden palvelujen ja tuen puutteita, eivätkä he tule sijoituksilla autetuiksi.
Oikea-aikaisten palvelujen ja tukitoimien puute johtaa usein syrjäytymiseen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan työikäisistä autismikirjon ihmisistä on työssä vain kolmannes.
Neurokirjon henkilöille tulee luoda toimivat palvelu-, hoito- ja kuntoutuspolut. Palvelukokonaisuudella tulisi olla selkeä vastuutaho, joka koordinoi palvelujen kokonaisuutta ja kulkee asiakkaan rinnalla. Palvelujen jatkuvuus tulee turvata läpi elämänkaaren.