Manner-Suomen maakunnissa laaditaan maakuntaohjelmia. Valmista pitää tulla 2026 alkuun mennessä. Orpon hallitusohjelmaa toteuttavan valtioneuvoston aluekehityspäätöksen mukaisesti ohjelmilla tulee tähdätä kestävään elinvoimaan ja investointeihin, hyvinvoivaan väestöön ja yhteisöihin sekä vetovoimaiseen elinympäristöön ja monimuotoiseen luontoon. Ohjelmissa tulee kyetä löytämään tasapaino siten, että niitä toteuttavat tavoitteet tukevat toisiaan eivätkä ole ristiriidassa keskenään.
Keskustelussa talouskasvun ja kestävän kehityksen yhteensovittamisesta kasvun ja kehityksen käsitteet sotketaan usein toisiinsa, vaikka ne ovat pohjimmiltaan erilaisia. Kasvu tarkoittaa tietyn ominaisuuden, kuten talouden mittakaavan tai väkiluvun määrällistä lisääntymistä, kun taas kehitys viittaa laadullisiin parannuksiin.
Ero on ratkaiseva, kun pohdimme planeettamme, yhteiskuntiemme ja alueiden tulevaisuutta. Globaalien ympäristömuutosten, kuten ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi yhteiskuntien ja alueiden onkin löydettävä uusia tapoja kehittyä ja kasvaa. Samalla on löydettävä parempia ja ajassa eläviä tapoja määritellä ja mitata kehitystä ja hyvinvointia.
Perinteisesti taloudellisen volyymin kasvu on ollut yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen mittari. Talouskasvu on tuonut hyvinvointia ja vaurautta, mutta johtanut luonnon ja ihmisen hyvinvointia uhkaavaan luonnonvarojen liikakäyttöön ja ympäristön saastumiseen. Fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen on tarjonnut halpaa energiaa ja mahdollistanut talouden nopean kasvun.
Uusiutuvan energian tuotannon voimakas lisääntyminen tarjoaa edullista energiaa ja mahdollistaa elinvoiman kasvun maakunnissa, mutta fossiilisiin ja uusiutumattomiin raaka-aineisiin perustuvaa kasvua kestävämmin.
Alueilla voidaan tavoitella kasvua esimerkiksi investoinneissa tai matkailussa samalla, kun hyväksytään aleneva väestökehitys ja löydetään keinot vahvistaa alueen elinvoimaa näissäkin olosuhteissa. Lähestymistapaa kutsutaan älykkääksi sopeutumiseksi.
Vähenevään väestön määrään sopeutumisen ohella kestävän kehityksen periaatteita kunnioittavan laadullisen kasvun tavoittelu ja toteuttaminen voidaan nähdä älykkäänä sopeutumisena. Tällöin aluetalouden kehittämisessä kunnioitetaan luonnon ihmisen toiminnalle asettamia reunaehtoja sekä noudatetaan kestävään kehitykseen liittyvää ylisukupolvista vastuuta.
Kehityksen mittaamiseen tarvitaan uusia mittareita, jotka ottavat paremmin huomioon ekologisen kestävyyden ja inhimillisen hyvinvoinnin. Kiertotalouden periaatteiden omaksuminen ja mittaaminen tarjoavat lupaavia mahdollisuuksia. Kiertotaloudessa pyritään minimoimaan jätteen synty ja hyödyntämään teollisuuden ja alkutuotannon prosessien sivuvirrat mahdollisimman tehokkaasti. Tämä ei vain vähennä ympäristökuormitusta, vaan myös luo uusia paikallisia työpaikkoja ja siten parantaa koettua elämänlaatua.
Alueellisen kehityksen mittaaminen voisi pitää sisällään esimerkiksi raaka-aineiden hyödyntämistehokkuutta, maataloudessa käytettävien ravinteiden paikallista kiertoa sekä bio- ja kiertotalouden synnyttämän arvonlisän jäämistä alueille. Sosiaalisen kestävyyden osalta ajassa eläviä kehityksen mittaamisen tapoja voivat olla suoraan väestön koetun hyvinvoinnin ja sen muutosten mittaaminen.
Paikallisilla ja alueellisilla yhteisöillä – maakunnilla ja kunnilla – on keskeinen rooli kestävän kehityksen edistämisessä ja mittaamisessa. Ne ovat usein ketterämpiä ja paremmin perillä paikallisista tarpeista ja osaamisesta kuin kansalliset hallinnot.
Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutut, luonnonvaroiltaan rikkaat alueet voivat toimia vihreän siirtymän edelläkävijöinä, jos alueille onnistutaan samaan kasvun mahdollistavia teollisia investointeja. Biotalouden ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen tuo mahdollisuuksia, kunhan varmistetaan, että kasvu on kestävää ja paikalliset olosuhteet huomioivaa.
Alueellisen kehittyneisyyden käsitteen tarkentaminen palvelee maakuntaohjelmien parempaa kohdistamista ja vaikutustenarviointia. Koetun elämänlaadun korostaminen ja vahvat luonto- ja monimuotoisuusarvot ovat myös alueiden veto- ja pitovoimatekijöitä.
Alueet ovat Suomen kasvun moottoreita. Kestävä kasvu tapahtuu aina alueilla. Kansallisen politiikan tehtävä on luoda sille edellytykset osana alueiden ja keskushallinnon hyvää yhteistyötä.