Aku Partanen kesti 50 kilomerin olympiakävelyn mitalivauhtia 42 kilometriin. Siihen asti hän näytti hyvävoimaiselta ja käveli hyvällä tekniikalla. Loppukilometreillä hän taipui viiden kärjestä yhdeksänneksi.
Puolimatkan jälkeen pääjoukosta karannut Puolan Dawid Tomala käveli selvään voittoon ajalla 3.50.08. Saksan Jonathan Hilbert kiristi viime kilometreillä hopealle ajalla 3.50.44, ja Yhdysvaltain Evan Dunfee jätti väsymyksestä hoiperrelleen Espanjan Marc Turin neljänneksi aivan viime metreillä.
Partanen jäi ajallaan 3.52.39 kaksi ja puoli minuuttia voittajasta ja nosteli tyytyväisenä käsiään maalissa.
– Osaan arvostaa tätä kaikkien vaikeuksieni jälkeen, Partanen kertoi päästyään ensi kerran kuuteen vuoteen arvokisoissa maaliin asti.
Vaikeuksia Partasella on totisesti riittänyt. Rion 2016 olympialaisissa häneltä revähti jalka, 2017 MM-kisoissa tuli hylkäys, EM-kisoissa 2018 nesteet eivät imeytyneet, ja 2019 MM-kisoissa hän sairastui.
– Viime vuonna oli sairastelua ja psyykkisiä juttuja, Partanen lisäsi arvokisamurheiden jatkoksi.
Partasen ääni särkyi, kun hän kiitti ihmisiä, jotka ovat tukeneet häntä myös vaikeina vuosina.
– Pieni joukko ihmisiä on uskonut minuun koko ajan. Olen kiitollinen perheelle, valmentajalle, lajiryhmälle, läheisille ja kaikille, jotka ovat olleet tässä mukana, Partanen kiitteli.
– Ei ole ollut helppoja vuosia.
Kononen joutui komentamaan
Ennen tunnekuohua Partanen ehti käydä läpi kamppailua Tomalaa jahdanneessa ryhmässä, joka karsiutui 42 kilometriin mennessä viiteen mieheen.
– Oli kiva mennä pääryhmässä. Jouduin vähän passailemaan, kun menohaluja oli jossain välissä liikaakin, Partanen kertoi kilpailun ensimmäisestä puolikkaasta.
Valmentaja, vuoden 1995 maailmanmestari Valentin Kononen joutui rauhoittelemaan Partasta.
– Vallu huusi "et perkele mene kärkeen, siihen taakse vaan", Partanen naurahti.
Dunfee irtaantui takaa-ajoryhmästä 32 kilometrin jälkeen, mutta Partanen veti eron umpeen 38 kilometrissä. Siinä vaiheessa kaikki näytti hyvältä.
Takaa-ajoryhmä pysyi kasassa 41 kilometriin, ja Partanen alkoi yllättäen jäädä joukosta heti 42 kilometrin jälkeen.
Vähän jäi puuttumaan
Partanen koki kävelyn helpoksi vielä 35 kilometrissä, vaikka hänellä oli matkalla pieniä ongelmia myös sitä ennen.
– Minulla ei ole kokemusta kävelystä pääryhmässä ja oli vähän vaikeuksia sovittaa askelia muiden rytmiin, koska minulla on pidempi askel kuin muilla, Partanen kertoi.
– Hain vähän omaa paikkaa. Tuntui, että olen aina hieman jäljessä, kun otettiin asemia juotto- ja viilennyspaikoille. Jouduin jarruttelemaan ja kiihdyttelemään, mutta pääsin lopulta kävelemään rennosti, kun löysin hyvät linjat.
Kilpailun jälkeen Partanen oli harmissaan vain sen takia, ettei hän kyennyt vastaamaan, kun Hilbert ja Tur alkoivat kiristää vauhtia.
– Sain kaiken irti, mitä oli otettavissa, mutta ihan vähän jäin täydellisestä suorituksesta. Olisi pitänyt kyetä puristamaan pikkasen enemmän, mutten pystynyt. Muut olivat lopussa kovempia.
Jarkko Kinnunen oli kilpailussa 26:s ajalla 4.04.28 ja Aleksi Ojala 38:s ajalla 4.14.02.