Kolumni

Äi­din­kie­li­nen kou­lu­ope­tus on har­vi­nais­ta herkkua – ma­reil­la, ko­meil­la ja ud­mur­teil­la ei ole sitä, mitä suo­ma­lai­set pitävät it­ses­tään­sel­vyy­te­nä

Väinö Jalkanen on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti, joka opiskelee maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan diplomi-insinööriksi ja toimii säveltäjänä.
Väinö Jalkanen on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti, joka opiskelee maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan diplomi-insinööriksi ja toimii säveltäjänä.
Kuva: Jussi Pohjavirta

Näinä päivinä monessa rovaniemeläisperheessä juhlistetaan koulun päättymistä. Takana on kouluvuosi useimpien lasten äidinkielellä – suomeksi.

Tämä tuntuu meille nykyisin itsestäänselvyydeltä, mutta sen saavuttamiseksi on aikoinaan tehty valtaisa työ. Sen sijaan monilla muilla uralilaisia kieliä puhuvilla kansoilla omakielinen koulutus ei ole todellisuutta tälläkään hetkellä.

Suomen sukukieltä puhuvat marit ovat puolen miljoonan asukkaan kansa Volgan alueella Keski-Venäjällä. Marit tunnetaan jo 500-luvulta ja he olivat ruhtinaskuntineen ensin Volgan bulgaarien valtion alaisuudessa, myöhemmin Kazanin kaanikunnan.

Monena vuosisatana peräkkäin marit taistelivat menestyksekkäästi Venäjän valtakunnan laajentumispyrkimyksiä vastaan, kunnes vuonna 1552 kärsivät katkeran tappion.

1900-luvun alkuvuosina marin kirjakieltä alettiin kehittää voimakkaasti, ja 1920-luvulla yleistyi marinkielinen kouluopetus. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun käytännössä lähes koko marinkielinen älymystö teloitettiin Stalinin vainoissa 1937, heidän joukossaan vasta 25-vuotias kirjailijalahjakkuus Olyk Ipai.

1990-luvulla marinkielisiä kouluja syntyi jälleen kuin sieniä sateella – kunnes Putinin tultua valtaan suunta kääntyi taas päinvastaiseksi. Tällä hetkellä lähestulkoon koko kouluopetus on venäjän kielellä, mariksi opetetaan vain muutama vapaaehtoinen äidinkielen tunti.

Mari uhkaa taantua kieleksi, jota kyllä käytetään maaseudun kotiseutumuseoiden kansantanssiesityksissä, mutta jolla ei käydä kaupungeissa keskusteluja luonnontieteistä, taloudesta eikä politiikasta.

"Mitä enemmän englannin kieli valtaa tajuntaamme niin mainonnan, pelien, viihteen kuin yritysten, tuotteiden ja urheiluseurojen nimien muodossa tai tieteellisten julkaisujen oletuskielenä, mekin olemme vaarassa edetä kohti tilaa, jossa osaa maailman ymmärtämiseen liittyvästä keskustelusta ei enää kyetäkään käymään suomen kielellä."

Suomen kielellä on turvanaan valtiollinen asema. Silti on huomattavissa, että mitä enemmän englannin kieli valtaa tajuntaamme niin mainonnan, pelien, viihteen kuin yritysten, tuotteiden ja urheiluseurojen nimien muodossa tai tieteellisten julkaisujen oletuskielenä, mekin olemme vaarassa edetä kohti tilaa, jossa osaa maailman ymmärtämiseen liittyvästä keskustelusta ei enää kyetäkään käymään suomen kielellä. Tämä prosessi näyttää helposti harmittomalta, kunnes se on jonain päivänä liian pitkällä.

Nostakaamme siksi varmuuden vuoksi jo tänään malja suomenkielisen kouluopetuksen jatkuvuudelle. Samalla nostakaamme malja myös muiden historiallisten kieltemme eli karjalan, ruotsin, inarin-, koltan- ja pohjoissaamen tulevaisuudelle. Kukoistakoot kaikki kuusi koulutuksen ja yhteiskunnan kielinä niin 2020- kuin 2100-luvulla!