Eräänä keväisenä aamuna Mona Moisala ei nähnyt herätessään mitään. Vain epämääräisiä värejä ja varjoja. Tilanne oli perin yllättävä. Nukkumaan mennessään Moisala oli ollut täysin terve 18-vuotias abiturientti.
– Olihan se järkytys, En kuitenkaan kertonut kenellekään. Ajattelin, että ehkä piilarini on jotenkin hassusti.
Näköhäiriön lisäksi Moisalan olo oli muutenkin huono. Toinen käsi oli veltto, ja tasapainossa tuntui olevan jotakin vikaa.
Kun näkökyky alkoi hiljalleen palautua, Moisala jatkoi pänttäämistä ylioppilaskirjoituksiin. Olo oli silti yhä jotenkin kummallinen. Lopulta Moisala meni lääkäriin. Silmissä ei ollut vikaa, mutta aivoissa oli.
Moisala päätyi sairaalaan kymmeneksi päiväksi. Syynä oli aivoinfarkti.
– Se tuli niin yllättäen. Ei ollut mitään syytä epäillä aivoinfarktia, Moisala muistelee yli kymmenen vuoden takaista tapahtumaa.
Erityisesti neuropsykologia alkoi kiinnostaa
Aivoinfarkti sinetöi Moisalan päätöksen: hän haluaa opiskella psykologiaa.
– Koko lukioajan olin ollut tosi kiinnostunut psykologiasta. Erityisesti neuropsykologiasta eli siitä, miten aivot toimivat.
Nykyään Moisala on psykologian tohtori ja aivotutkija, joka on tutkinut digilaitteiden vaikutusta aivoihin ja keskittymiskykyyn. Aihe on mitä ajankohtaisin.
Hän toimitti vastikään lasten ja nuorten digilaitteiden käyttöä käsittelevän kirjan kahden muun asiantuntijan kanssa.
Viime vuoden lopulla puolestaan tuli julki Moisalan ja Minna Huotilaisen Keskittymiskyvyn elvytysopas.
Vasen puoli näkökentästä on yhä vajaa
Moisalan aivoinfarktin syy ei koskaan selvinnyt. Koska liuotushoitojen antaminen oli jo myöhäistä siinä vaiheessa, kun hän meni sairaalaan, infarkti jätti aivoihin pysyviä vaurioita.
Moisala kirjoitti aivoinfarktin jälkeisenä keväänä aineet, joihin ei tarvinnut lukea, kuten äidinkielen. Myöhemmin hän kirjoitti loputkin ja pääsi ylioppilaaksi.
Missään vaiheessa Moisala ei ajatellut heittää hanskoja tiskiin. Siitäkään huolimatta, että näkökyky ei ole koskaan palautunut täysin normaaliksi.
Vasen puoli näkökentästä on edelleen vajaa. Moisala ei saa esimerkiksi ajaa autoa.
– On myös lieviä kognitiivisia vaikeuksia. Muisti pätkii. Kukaan ulkopuolinen ei niitä minusta kuitenkaan huomaa, nyt 31-vuotias Moisala kertoo.
Moisala on oppinut pinnistelemään hieman muita enemmän. Siten hän pystyy kompensoimaan aivotoiminnan puutteet.
Aivojen hyvinvointi huolestuttaa
Se, että aivot tekivät nuorena tenän, on leimannut koko Moisalan aikuisikää. Nyt aivojen hyvinvoinnista ollaan aiempaa huolestuneempia myös yleisesti.
Moisalan mukaan "uusi aivopuhe" liittyy nimenomaan älylaitteisiin.
Ihmiset ovat havahtuneet siihen, mitä hektinen arki, kiire ja älylaitteiden ärsyketulva tekevät aivoille.
– Älylaitteiden sovellukset on suunniteltu mahdollisimman koukuttaviksi. Laite myös kannustaa multitaskaamaan eli tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Tämä haittaa keskittymiskykyä, stressaa ja väsyttää, Moisala summaa.
Moisalan mukaan älylaitteiden viihdesisällöistä on tullut koko ajan nopeatempoisempia. Kun ihminen harppoo sisällöstä ja sovelluksesta toiseen yhä uusia virikkeitä janoten, käy keskittymiskyvyn kalpaten.
– Tylsyyden sietokyky on heikentynyt.
Pilaavatko älylaitteet aivomme?
Se ei Moisalan mukaan ole mikään ihme. Älykännykkähän on mitä mahtavin viihdekeskus ja kaiken lisäksi aina käden ulottuvilla.
– Älylaitteiden sovellukset ovat kuin karkkia aivoillemme.
Karkit kalvavat reikiä hampaisiimme. Miten on, pilaavatko älylaitteet ennen pitkää aivomme?
Moisalan mukaan älylaitteiden liikakäyttö voi olla kansanterveydellinen riski siinä missä liika sokerin syöminenkin.
– Mietitäänhän sitäkin, millainen on terveellinen ruokavalio. Miksei pohdittaisi myös sitä, miten aivoja voi käyttää viisaasti, Moisala vertaa.
Älylaitteisiin liittyvät haitat koskettavat isoa osaa populaatiosta. Monella on levoton olo ja unen laatu on kärsinyt.
Kännykkäpaaston voi aloittaa kassajonossa
Toivoa ei ole silti syytä menettää.
– Aivoissa on se hyvä ominaisuus, että ne muovautuvat koko ajan. Aina on mahdollisuus alkaa käyttää niitä fiksummin.
Tämä vaatii kuitenkin itsehillintää. Moisala rohkaisee vähentämään älylaitteen turhaa tuijottelua vähitellen.
Kännykkäpaastonpoikasen voi aloittaa esimerkiksi kassajonossa. Voi päättää, ettei kaivakaan kännykkää esiin vaan yksinkertaisesti odottaa. Päivän aikana voi pitää useita mikrotaukoja.
– Seuraava askel voi sitten olla tunti ilman kännykkää joka ilta. Perheen kanssa voi myös sopia, että illalla yhdeksästä alkaen kännykät pysyvät kiinni.
Vähitellen voi kokeilla extreme-lajia: kännykkäpaaston venyttämistä kokonaisen viikonlopun pituiseksi.
Kovalevy voi hetkellisesti täyttyä
Tutkija kamppailee samojen haasteiden kanssa kuin kaikki muutkin.
– Olen yrittänyt noudattaa sääntöä, että tunti ennen nukahtamista en käyttäisi älylaitetta, Moisala kertoo.
Viikonloppuisin Moisala saattaa sopia miehensä kanssa, että nyt laitetaan kokonaan kännykät pois. Moisala harrastaa myös meditaatiota aina kun ehtii.
Tällä hetkellä tosin arjen tahtia määrittää seitsenkuinen poikavauva. Sen vuoksi myös aivoja huoltava uni on viime aikoina jäänyt välillä katkonaiseksi.
Moisala tunnistaakin käsitteen äitiaivot. Moni pelästyy, kun aivot eivät toimi ihan entiseen malliin sen jälkeen, kun on saanut lapsen tai lapsia.
– Varmaan ihan jokainen tunnistaa tuon ilmiön. Kyse ei ole siitä, että aivot olisivat hapertuneet, Moisala lohduttaa.
Moisalan mukaan unenpuute vaikuttaa nopeasti aivoihin. Lisäksi aivot pystyvät käsittelemään vain rajallisen määrän tietoa kerrallaan.
– Jos miettii lasten hoitoon liittyviä asioita samalla, se vaikuttaa ongelmanratkaisukykyyn. Kyse ei ole dementiasta vaan siitä, että kovalevy on hetkellisesti täynnä.
Tämän varmasti jokainen vanhempi haluaa kuulla:
– Pysyviä aivovaurioita ei lapsia saamalla saa.
Sopivaa ruutuaikaa vaikea määrittää
Entä sitten lasten aivot? Älylaitteet vaikuttavat lapsen kehittyviin aivoihin samalla tavalla kuin aikuisten aivoihin, mutta voimakkaammin.
Tarkkoja ruutuaikoja on Moisalan mukaan kuitenkin vaikea määrittää. Se johtuu siitä, että jokainen lapsi on yksilö.
Sopivan ruutuajan pituuteen vaikuttaa se, onko lapsella vaikeuksia rauhoittua esimerkiksi pelaamisen jälkeen. Moisala toteaa, että älylaitteet ovat osa arkielämää eivätkä ne ole pelkästään huono tai hyvä asia.
– Niistä on turha tehdä sellaista mörköä, kunhan päiviin mahtuu myös vuorovaikutusta, juttelua ja leikkiä.
– Kyse on aina kokonaisuudesta.
Keskity yhteen asiaan kerrallaan
Mitä tulee keskittymiskyvyn elvyttämiseen, ihan ensiksi voi unohtaa monen asian tekemisen yhtä aikaa.
– Aivot eivät pysty jakamaan keskittymistä kahden tai useamman asian välille. Sen sijaan aivot pomppivat nopeasti asiasta toiseen.
Jatkuva pomppiminen väsyttää ja kuormittaa aivojen etuosia.
Esimerkiksi autolla ajaminen ja puhuminen voivat onnistua samanaikaisesti vain, jos ajaminen on automatisoitunutta. Jos tien päällä tapahtuu jotakin yllättävää, keskittyminen on suunnattava kokonaan ajamiseen.
Aivojen rauhoittaminen ei Moisalan mukaan kuitenkaan edellytä sitä, että olisi tekemättä mitään.
Mindfullnesskaan ei ole sitä, että istuu lootusasennossa tuntikaupalla. Moisalan mukaan tavallisten, hitaiden hommien tekeminen riittää.
Voi vaikka laittaa ruokaa niin, että keskittyy pelkästään yhteen asiaan. Ruuan hajuihin, väreihin ja makuihin, sen sijaan että kuuntelisi samalla radiota tai podcastia.
Vielä eletään hullaantumisen aikaa
Tasapaino älylaitteiden käytössä löytyy hiljalleen, Moisala uskoo. Toistaiseksi eletään vielä hullaantumisen aikakautta.
Moisala arvelee, että jossakin vaiheessa tulee vastaan saturaatiopiste, kun laitteita on käytetty kyllin. Toisaalta tekniikka ja maailma muuttuvat koko ajan.
– Käykö joskus niin, että älykännykän voi liittää suoraan aivoihin? Sitten varmasti havahdutaan, että laite täytyy tosiaan laittaa joskus myös kiinni.
Mona Moisala
31-vuotias psykologian tohtori.
Työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.
Perheessä puoliso ja lapsi.
Harrastaa patikointia ja meditaatiota.
