Pidän valtioiden välisistä palloiluarvokisoista, mutta inhoan niihin liittyvää nationalismia. Pelkään, että se on ajamassa pelin edelle.
Pelko nousi taas pintaan katsellessani – no, myönnetään – tuijottaessani herkeämättä jalkapallon EM-kisoja. Näin valtavaa paatosta, roisia vastakkainasettelua ja rasismia. Enkä puhu nyt joukkueista ja pelaajista, heistä paistoi molemminpuolinen kunnioitus. Puhun yleisöstä.
Siitä, joka kääriytyi valtiolippuun, maalasi kasvonsa valtiolipuksi, näytti keskisormea eri valtiolipuiksi naamioituneille ja vaikutti vakuuttuneelta siitä, että oman valtion erinomaisuus johtuu sen kansalaisten esi-isiltä perimän veri-, solu- ja geenisysteemin paremmuudesta.