Lapin Kansa esitteli (30.9.) taidokkaita, eri lajien huijareita. Mukaan oli otettu myös Oulun yliopiston ”ortotopologian” dosentti Aapo Heikkilä. Hän ei ollut huijari, vaan kehitysvammainen, jonka seikan yliopistolla kaikki ymmärsivät.
Aapo oli kouluaikana ollut matemaattisesti lahjakas, mutta oli sitten sairastanut jonkun aivoperäisen sairauden ja taantunut alle 10-vuotiaan tasolle. Ilmoittautumatta hän alkoi opiskella matemaattisia aineita Oulun yliopistossa ja kehitteli teorioitaan ”ortotopologiasta”. Kaikki ymmärsivät, että Aapon ”ortotopologia” oli täyttä humpuukia: matemaattisten kaavojen sotkemista keskenään, mutta Aapo itse uskoi täysin tieteenalaansa.
Aapo ei osannut vaatia yhteiskunnalta itselleen etuisuuksiaan, joten hän oli alituisessa rahapulassa. Sitä hän paikkasi opiskelijoiden ja professoreiden raha-avustuksilla, pikkuvipeillä. Aapo tuli joskus koputtamatta luentosaliin kesken opetuksen, marssi luentoa pitävän professorin luokse ja kuiskutteli jotain tämän korvaan, jonka jälkeen professori kaivoi lompakkonsa ja antoi Aapolle muutaman setelin.
Aapo kulki myös opiskelijoiden illanvietoissa. Oli kunnia-asia saada tarjota Aapolle kaljat ja tupakat. Aapolla ei ollut varaa näihin ylellisyyksiin.
Jossakin vaiheessa joku kielten opiskelija keksi kääntää Aapon ”ortotopologian” väitöskirjan englanniksi ja niin Aaposta tuli ortotopologian tohtori. Aapo ilmoitti, että hän haluaisi pitää luennon ortotopogiasta. Ylioppilaskunta järjesti Aapon käyttöön luentosalin, joka täyttyi ääriään myöten. Näin Aaposta tuli ortotopologian dosentti. Kun opiskelijat ikävystyivät opiskelun arkeen, piristykseksi järjestettiin Aapon luento.
Aapo kutsuttiin vierailevaksi luennoitsijaksi myös muihin yliopistoihin, ja jälleen luentosalit täyttyivät. Aapolle alettiin maksaa luennoimisesta vapaaehtoisia palkkioita, ja tällä tavalla Aapon talous saatiin kuntoon. Luentopalkkioilla Aapo pystyi maksamaan hammaslääkärikulunsa ja sai hammaskalustonsa kuntoon.
Aapo oli 1960- ja 1970-luvun opiskelijoiden maskotti, mutta huijari hän ei ollut. Hän uskoi vilpittömästi omaan tieteenalaansa. Kuulijat tiesivät, mistä oli kysymys eikä sen vuoksi kukaan koskaan kyseenalaistanut Aapon väittämiä.