Perehtyneisyys ja innostus kumpuavat Eemeli Kajulan puheesta, kun hän kertoo, miksi vaikuttaminen yhteiskunnallisiin asioihin on kiinnostanut jo pitkään. Tämä 22-vuotias Rovaniemen kaupunginvaltuutettu ja SDP:n eduskuntavaaliehdokas ei pelkää puhua ääneen epäkohdista ja esittää rohkeasti eriäviä mielipiteitä tarpeen vaatiessa.
– Olen kasvanut yhdentoista lapsen uusperheessä ja oppinut kahden isoveljeni kautta puolustamaan itseäni. Pienestä en hätkähdä, naurahtaa Kajula.
Vaikka Kajula on kasvanut yrittäjäperheessä ja saanut paljon vaikutteita alalle, päätti hän omien sanojensa mukaan perheen mustana lampaana hakea opiskelemaan peruskoulun jälkeen lähihoitajalinjalle ammattilukioon.
– Seurasin äitini jalanjälkiä, sillä hän on sairaanhoitajana, kertoo Kajula.
Valmistuttuaan lähihoitajaksi ja ylioppilaaksi, vietti mies pari välivuotta tehden töitä ja opiskellen lääketieteen pääsykokeisiin. Lopulta paikka jäi vain 4,5 pisteen päähän.
– Tämän jälkeen suuntani elämässä muuttui ja hain tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Ilokseni pääsin sisälle ja olen erittäin onnellinen valintaani, kertoo Kajula hymyillen.
Mihin epäkohtiin hoitoalalla on puututtava?
Kajula sai kimmokkeen hakea lähihoitajaksi ollessaan vasta 13-vuotias, kun hän teki TET-harjoittelun laitoshuoltajan apulaisena silloisen Sairaalakadun terveyskeskuksen vuodeosastolla.
– Jaoin potilaille ruokaa, rupattelin, luin heille Lapin Kansaa ja siivosin, Kajula muistelee.
Päätös hakeutumisesta hoitoalalle varmistui harjoittelun jälkeen. Myöskin alan varma työllisyystilanne sekä ihmisläheinen ja sosiaalinen ammatti kiinnosti Kajulaa.
Nyt muutaman vuoden jälkeen, lähihoitaja näkee alalla paljon epäkohtia, joihin tarvittaisiin nopeita tekoja: valvonnan resursseja tulisi nostaa, haamuhoitajat tulisi saada kitkettyä pois ja hoitajamitoitus tulisi saada sidottua lakiin.
– Osastoilla saattaa työskennellä osaamattomia esimiehiä, jotka valvovat lääkelupia ja hoitajamitoituksia. Kun rivityöntekijä nostetaan osastonhoitajaksi, eivät he edes käy välttämättä johtajakoulutusta tässä välissä. Heidän vastuullaan on myös työvuorojen teko ja vastuu siitä, että työvuoroille on merkitty sopiva määrä henkilöstöä. Jos työvuorolistat eivät ole laadukkaita, kostautuu se yli- tai alikuormituksena työntekijöille, toteaa Kajula.
– Hoitajille on erittäin kuormittavaa henkisesti ja fyysisesti, kun joskus iltavuoron jälkeen joutuukin jäämään vielä yövuoroon. Itselläni on ainakin mentaliteetti, etten voi jättää potilaita hoitamatta. Ylipitkät työpäivät voivat vaikuttaa siihen, että ihmiset tekevät virheitä töissä, ylikuormittuvat ja lopulta joutuvat sairaslomalle. Tämä on ongelma melkein jokaisessa kunnassa ja tähän olisi puututtava, summaa Kajula.
Houkutteleva yrittäjyyden tie
Hoitoalaan Kajula tutustui jo nuorena, mutta suhde yrittäjyyteen syntyi jo lapsuudessa. Kajulan isä työskentelee maarakennusalan työpäällikkönä ja samaan aikaan on pyörittänyt sivutoimisena pienyritystään. Äiti taas työskentelee sairaanhoitajana, mutta päivätyön ohella piti useamman vuoden rakennussiivousyritystä.
– Kummatkaan eivät ole täyspäiväisiä yrittäjiä, vaan iltaisin paiskivat töitä yrityksiensä eteen. Myös pappani ja setäni ovat yrittäjiä kiinteistönhuoltoalalla. Mummonikin on työllistynyt sitä kautta ja molemmat isoveljeni ovat töissä isälläni. Olen perheen musta lammas, joka lähti hoitoalalle äidin mukaan, naurahtaa Kajula.
Kuten suvussa on ollut tapana, on Kajulallakin ollut haaveena perustaa oma yritys tulevaisuudessa. Mies näkee polun houkuttelevana, mutta ymmärtää myös samalla vastuun, jonka yrittäjä ottaa.
– Meillä nuorilla on liian vähän tietoa yrittäjyydestä ja siitä, mitä se vaatii. Haluaisin ohjeistaa nuoria enemmän yrittäjän polulle. Esimerkiksi Rovaniemellä Nuorten Ohjaamo on tehnyt tämän eteen hyvää työtä, mikä pitäisi saada laajennettua muuallekin Lappiin. Ratkaisuna tähän näkisin myös koulut, sillä voisimme lisätä yrittäjälähtöisiä opintoja yhteiskuntaopin tunneille, ehdottaa Kajula.
Kajula muistuttaa, että suurin osa suomalaisista työllistyy oman yrityksen tai jonkun muun yrityksen kautta. Jos koulussa opetettaisiin yrittäjyyttä, voisivat työntekijät ymmärtää myös työnantajiaan paremmin.
– Yrittäjät eivät tahko vain rahaa, vaan joutuvat tekemään joka päivä vastuullisia päätöksiä. He ottavat suuren vastuun ei vain itsestään, mutta myös työntekijöistään, muistuttaa Kajula.
Kannustaakseen uusia henkilöitä yrittäjyyteen, Kajula ensimmäiseksi nostaisi arvonlisäverovelvollisuuden alatulorajan 10 000 eurosta 20 000 euroon ja arvonlisäveron alarajahuojennuksen ylärajan 30 000 eurosta 40 000 euroon. Tämä vähentäisi harmaata taloutta sekä lisäksi lisäisi myös kiinnostusta yrittäjän polulle ja kannustaisi työntekoon.
– Näkisin myös tärkeänä, että ansiotuloverotuksesta siirryttäisiin enemmän omaisuuden verottamiseen, sillä melkein 90% pienistä ja keskisuurista yrittäjistä nostaa voittonsa ansiotuloina. Jos tätä kevennettäisiin, keventäisi se myös yritysten verotusta, muistuttaa Kajula.
Lappilainen tasa-arvo
Kajulan elämässä Lappi on näytellyt aina tärkeää osaa. Hän on itse syntynyt ja kasvanut Rovaniemellä, ukki asuu Muoniossa ja isoäiti on kotoisin Pelkosenniemeltä. Jo pienestä pitäen Kajula on käynyt myös kalastusreissuilla isänsä kanssa Sevettijärven mökillä.
– Lappilaisen tasa-arvon toteutuminen on tärkeää. Näen tällä hetkellä ongelmana sen, että päätöksenteko painottuu Etelä-Suomeen ja lakipykälät tehdään niin, että ne koskettavat koko maata. Kun päätöksiä tehdään esimerkiksi autoilusta tai sairaaloiden synnytystoiminnan rajoista, on utopista ajatella, että ne toimisivat sellaisenaan Lapin kaltaisella alueella.
Kajula muistuttaa, että Lappi kattaa lähes puolet Suomen pinta-alasta ja välimatkat ovat pitkiä. Auton omistaminen on välttämättömyys suurimmalle osalle ihmisistä, jotka elävät pohjoisessa. Usein se on myös halvempi vaihtoehto verraten julkiseen liikenteeseen.
– Moni puolue on linjannut, että polttomoottorikäyttöisten autojen myynnistä luovutaan vuoteen 2030 mennessä. Ennen tätä on latauspisteverkoston kuitenkin katettava koko maakunta. Itse en näe tätä mahdolliseksi vielä näin nopealla aikataululla. Sähköautojen hintakin on edelleen liian korkea, eikä mahdollinen vaihtoehto pienituloisille, miettii Kajula.
– Kun olet esimerkiksi kotihoidossa töissä ja joudut käymään asiakkaiden luona todella lyhyitä aikoja, ei sähköauton akku kestä tällaista ajoa. Tai jos olet kunnallinen eläinlääkäri ja joudut tekemään keikkaa ympäri maakuntaa, on ainoa vaihtoehto polttomoottorikäyttöinen auto, sillä sähköautojen latauspisteitä ei ole kattavasti, antaa Kajula esimerkkejä.
Myös osalla Lapin asukkaista voi olla jopa 500 kilometrin ajomatka lähimpään synnytyssairaalaan Rovaniemelle. Viime vuosien aikana tapahtuneen syntyvyyden laskun myötä on Lapin keskussairaala joutunut hakemaan poikkeuslupaa synnytyksilleen.
– Kun puhutaan, onko Rovaniemellä synnyttäminen enää kannattavaa, sillä lapsia syntyy alle 1000 lasta vuodessa, on tämä mielestäni väärin. Emme voi pidentää enää lappilaisten matkaa sairaalaan.
– Nyt on entistä tärkeämpää, että saamme eduskuntaan vahvan äänen Lapista. Henkilön, joka on kaikkien lappilaisten puolella, summaa Kajula.