Toukokuun 16. päivänä puolenyön aikaan kolme tyttöä pyysi päästä iltakävelylle kanssani. Heillä oli äänienemmistö, joten kuuliaisena unohdin muut asiat pöydälle ja kiiruhdin karjateille.
Kaverini ovat koiria, joista äiti ja keskimmäinen ovat rodultaan pohjiksia ja nuorimmainen seropi. Ne ovat alkuperästä riippumatta täsmälleen yhtä rakkaita, vaikka jälkimmäinen olikin sattumien satoa.
Nyt – äskeisen retkemme jälkeen ajateltuna – silloin vielä hyvinkin mustanpuhuva luonto loi ilmapiirin retkeen.