Yhä useampi lapsi ja nuori muistuttaa ryhdiltään toisiaan. Kyseessä on niin kutsuttu istumaryhti, missä ihminen liikkuu hieman kumarassa ja olkapäät etukenossa – jos hän ylipäätään liikkuu.
Tuore, kansallinen Liitu-tutkimus ja Move-mittaus eivät lupaa tervettä aikuisuutta tämän päivän koululaisille. 9–15-vuotiaat liikkuvat niin vähän ja istuvat niin paljon, että luvassa on tuki- ja liikuntaelinsairauksien massiivinen yleistyminen tulevina vuosikymmeninä.
UKK-instituutin ja Jyväskylän yliopiston toteuttama Liitu 2016 tavoitti 10 000 ala- ja yläasteikäistä lasta ja nuorta. Move testasi puolestaan 45 000 viides- ja kahdeksasluokkalaisen fyysisen toimintakyvyn.
Huolestuttavinta tutkimustuloksissa on se, että kouluikäisten lasten päivittäisen liikunnan määrä vähenee edelleen hälyttävästi ala-asteelta yläasteelle siirryttäessä. Lähes 40 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista liikkuu jo niin vähän ja istuu niin paljon, että heillä on iso riski sairastua myöhemmällä iällä paitsi kakkostyypin diabetekseen myös muihin elintasotauteihin, kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.
Mittaustulokset osoittavat, että 9–15-vuotiaat istuvat tai makaavat keskimäärin puolet valveillaoloajastaan. Tämä yhdistettynä vähäiseen liikuntaan ei tiedä hyvää. Merkkejä tästä on jo näkyvissä. Jopa 10-vuotiaat kärsivät selkävaivoista.
Lääke vaivaan on tiedossa, mutta ongelma on se, että yhä harvempi suostuu sitä käyttämään. Missä siis vika? Miksi lapset eivät liiku tarpeeksi?
Helpoin syntipukki löytyy koulusta. Liikuntatunteja on vähennetty ja moni vanhempi on valmis uskomaan siihen, että tämä on vienyt lapsilta liikkumisen mallin ja motivaation. Valitettavasti koulu kelpaa korkeintaan osasyntipukiksi.
Suurin vastuu lasten liikkumisesta tai liikkumattomuudesta lankeaa vanhemmille. Heillä on iso vaikutus lastensa liikunta-asenteisiin.
Vanhemmat voivat halutessaan ohjata lapsiaan liikunnan pariin tai vastaavasti pois sieltä. Ratkaisevaa ei ole se, ovatko he itse liikunnallisia, vaan se, kuinka tärkeänä he pitävät lastensa liikuntaharrastuksia. Lapset, kuten myös aikuiset ovat erilaisia yksilöitä. Osa lapsista tarvitsee liikkumiseensa ohjausta ja kannustamista, osa taas ei. Edelliset jumittuvat helpommin tuoliin ja sohvaan vapaa-aikanaan.
On hyvä muistaa, että kolmasosa lapsista ja nuorista harrastaa reipasta liikuntaa riittävästi eli vähintään tunnin päivässä. Ehkä hieman yllättäen pojat päihittävät tässä kisassa tytöt.