Yli­tor­nion SM-ki­sois­sa riittää lunta ja tal­koo­vä­keä

Pertti Siikavirta ja Olavi Vanhapiha ovat hiihtokisojen vakituisia talkoomiehiä Ainiovaarassa.

Kuva: Tuulikki Kourilehto

Aavasaksan urheilijat järjestää SM-hiihdot ja Suomen Cupin päätöskisan Ylitornion Ainiovaarassa ensi viikonloppuna ja sitä varten tarvitaan talkootyöntekijöitä ja lunta. Molempia riittää.

Olavi Vanhapiha ja Pertti Siikavirta ovat olleet seuran jäseniä 1960-luvulta lähtien. Vanhapiha on ollut talkooporukassa 1980-luvun alkupuolelta lukien, Siikavirta 1980- luvun lopulta lähtien. Vanhapihalle ensimmäiset isot kisat olivat vuoden 1989 SM-kisat. Siikavirran ensimmäiset isot kisa olivat pääsiäishiihdot 1989.

Vanhapiha on ollut vuosien varrella monenlaisissa tehtävissä tyylivalvojasta ratamestariin. Viikonvaihteen SM-hiihdoissa hän on stadionpäällikkö ja huolehtii paikalle voitelukopit. Siikavirta on aina ollut ajanotossa, niin näissäkin kisoissa.

Ennen kisoja taustatöissä on noin 20 henkilöä. Kisapäivinä paikalla on noin sata talkootyöntekijää.

– Kaikki tietävät, mitä tekevät. Vuodesta toiseen tehtävissä on ollut sama porukka ja kisoissa kaikki sujuu, miehet sanovat.

Edelliset SM-hiihdot olivat Ainiovaarassa kaksi vuotta sitten, joten kisapaikan ja kokemuksen vuoksi kaikki on helpompaa.

Talkooväki on seurauskollisia ja sitoutuneita naisia ja miehiä. Talkoisiin tullaan, kun käsky käy ja perustelu on hyvin selvä.

– Velvollisuuden tunne. On tässä kysymys myös yhdessä tekemisestä ja hauskaakin on välillä, Siikavirta sanoo.

Hiihdon trendit heijastuvat myös tehtäviin. Vapaa hiihtotapa toi leveät luistelubaanat ja ajanotossa on siirrytty tietokoneaikaan.

– Kopissa oli iso porukka, kun oli käsiajanotto. Lisäksi oli ajanlaskijat. Tietokoneet otettiin ajanottoon 1990 ja ohjelmia kehitettiin, itsekin oli kehittämässä ohjelmia, Siikavirta kertoo.

Talkootöistä ei omassa tehtävässä ote saa päästä herpaantumaan hetkeksikään. Kisoja mutta muisteltavaa jää usein pitkäksi aikaa.

– 1980-luvun alussa kuultiin huhua, että Ove Aunli hiihtää Ainiovaarassa ilman pitoa. Ihmiset olivat sitä mieltä, että siihen hän ei pysty. Luistebaanaa ei vielä ollut, mutta Aunli luisteli toisella suksella ja voitti Juha Miedon kolmella minuutilla, Vanhapiha kertoo.

Kommervenkeiltäkään ei ole vältytty.

Kerran kävi niin, että lumi hupeni ennen pääsiäishiihtoja, mutta kisoja ei kiitos ylitorniolaisten tarvinnut perua.

– Kun ihmiset kuulivat kylällä, että täällä ei ole lunta, väkeä tuli talkoisiin pilvin pimein Ainiovaaraan. Lunta kolattiin lähimetsistä laduille, Vanhapiha kertoo.

– Ilma oli kisoissa niin lämmin, että yksi kilpailija hiihti ilman paitaa. Silloinen selostaja Anssi Kukkonen kuulutti, että hyvä, kun on numeroliivit käytössä, että ei tarvitse numerolappua kiinnittää hakaneuloilla, Vanhapiha jatkaa.

Ajanoton pahin uhka on Siikavirran mukaan sähkökatko ja sen vuoksi on tärkeää varmistaa ajat käsiajanotolla. Kerran on tullut hiki pintaan.

– Viime pääsiäishiihdoissa lähettäjällä tuli puolen minuutin virhe, joka kertaantui. Meni pari tuntia, että kaikille saatiin aika, Siikavirta sanoo.

Kisojen järjestäminen on talkoorupeaman lisäksi myös taloudellinen ponnistus. Vanhapiha on hommannut Ainiovaaraan voitelukopit. Suksipoolit maksavat niistä Hiihtoliitolle, mutta järjestävä seura kustantaa kopit ja kuljetuksen.

– Jos ei olisi hyviä sponsoreita, se olisi iso lovi seuran budjetissa, Vanhapiha päivittelee.

Hiihdon suosio on pistänyt talkoomiesten silmään. Skinipohjasuksi sai eläkeläiset ladulle, mutta nuorten hiihtoharrastus on vähentynyt ja sen mukana isot lasten ja nuorten kisat.