– Minulle tuli jo lukioaikoina tuntuma, että saan kielen tai sanat tottelemaan itseäni. Omasta mielestäni minä ikään kuin elän kielessä.
Yrjö Rautio istuu pöydän ääressä kotonaan Kiiminkijoen törmällä. Pöydällä on läppäri, seinällä raksuttaa käkikello. Pihalla vahtii terhakka suomenpystykorva Utu, isännän pyytökaveri.
Rautio kertoo vakuuttuneensa jo nuorena, että kielestä hän saa leipänsä ja lehtimieheksi hän haluaa.