Yläkemijoen kylien historian toinen osa ”Veden ja metsän viljasta” on valmistunut. Kirja on syntynyt kymmenien historiasta kiinnostuneiden ihmisten työn tuloksena.
Kirjan on toimittanut professori Vesa Puuronen ja sen taitosta ja ulkoasusta vastaa graafinen suunnittelija Ulla Etto. Kirja julkistetaan virallisesti Kylämarkkinoilla Auttissa lauantaina, jolloin kirjaa esittelee yksi sen kirjoittajista, emeritus lehtori Jouko Saraniemi.
Historiasarjan ensimmäinen osa on nimeltään "Elämää Yläkemijoen kylissä". Kirjat muodostavat monipuolisen kuvan alueen yhdeksän kylän menneisyydestä.
– Uusimman historiateoksen nimi viittaa siihen, että Yläkemijoen kylissä on eletty vuosisatoja ”veen ja mettän viljasta”, Vesa Puuronen sanoo.
Kirja sisältää ensimmäisen osan tapaan tieteelliset kriteerit täyttäviä artikkeleita, omaelämänkerrallisia muistelmia ja historian harrastajien tekstejä. Lisäksi kirjassa julkaistaan yksi runo ja Yläkemijoella asuneen miehen rakkauskirjeitä mielitietylleen 1960-luvulta.
Tieteellisissä artikkeleissa esimerkiksi yhteiskuntatieteilijä Outi Autti kirjoittaa ihmisten kohtaamisista lohen kanssa. Autti kuvaa lohen erilaisia merkityksiä ihmisten uskomuksissa ja perinteessä sekä ruokatavarana.
Yläkemijoen kylistä erityisen huomion kohteena on Pirttikoski, jonka historiasta kirjoittaa Lapin yliopiston tutkija Veera Kinnunen otsikolla ”Pirttikoski, kylä joka tipahti taivaalta.” Kinnunen kirjoittaa kylän synnystä ja elämästä 1950-1960-luvuilla.
Heikki Halko puolestaan kuvaa muistelmassaan elämää Pirttikosken voimalaitostyömaan perheparakeilla 1950- ja 1960-luvuilla lapsen ja nuoren näkökulmasta.
Jouko Saraniemi kertoo kirjoituksessaan Yläkemijoen karhumiehistä, joista tunnetuimpia olivat Piittisjärven Antti ja Pekka, isä ja poika, joiden saaliiksi päätyi 1800-luvun aikana yli sata karhua. 1800-luvun lopulla karhut metsästettiin lähes sukupuuttoon.
Pekkalassa syntynyt Martti Karjalainen muistelee lapsuuttaan ja elämää kotikylässään 1900-luvun alkupuolella. Joen eteläpuolella, Pekkalan kylässä syntynyt Toivo Saunavaara muistelee elämäänsä, erityisesti työpaikkojaan ja niihin liittyviä sattumuksia ja ihmisiä.