Kun torniolainen Niilo Nevalainen jäi alle kuusikymppisenä eläkkeelle, hän ei todellakaan pudonnut tyhjän päälle. Mies on ollut monenlaisessa vapaaehtoistyössä mukana, ja elämään on löytynyt sisältöä työuran jälkeenkin.
Hän muun muassa vetää yli 60-vuotiaiden miesten liikuntaryhmää Karungissa senioreiden hyvinvointia edistävän torniolaisen Hopeakirstu-projektin puitteissa. Projektin myötä voidaan ehkäistä esimerkiksi syrjäytymistä ja yksinäisyyden kokemista.
- Usein miehet osallistuvat ryhmiin vähemmän. Projektissa otamme kopin kolmannessa iässä olevista ihmisistä, jotka jäävät pois työelämästä, mutta eivät ole vielä vanhuksia, kertoo projektipäällikkö Outi Keinänen. Hän toteaa, että työelämästä pois jäämisen jälkeen ihminen voi kokea itsensä arvottomaksi ja merkityksettömäksi. Oma rooli voi olla haussa.
Valtiotieteiden tohtori Elisa Tiilikainen Itä-Suomen yliopistosta tutki väitöksessään vanhusten kokemaa yksinäisyyttä. Yksi tutkimuksessa esiin noussut asia oli juuri arvottomuuden tunteen kokeminen. Se lisää yksinäisyyden tunnetta.
- Samanlainen kokemus voi olla myös esimerkiksi työttömillä nuoremmilla ihmisillä, hän pohtii.
Tutkimusten mukaan eriarvoisuus, syrjäytyminen tai köyhyys ovat keskeisiä riskitekijöitä yksinäisyydelle
- Tällöin useimmiten puhutaan pitkittyneestä yksinäisyydestä.
Joka viidennes kokee yksinäisyyttä
Väestötasolla tutkittuna viidennes kokee yksinäisyyttä silloin tällöin.
- Toisille se on iso ongelma, toisille ei, Tiilikainen toteaa.
Tiilikainen huomasi, että yksinäisyyden tunnetta voi aiheuttaa esimerkiksi leskeytyminen, kumppanin kaipuu, lapsettomuus tai lapsenlapsettomuus. Ihmisen pitkäaikaiset verkostot saattavat kadota esimerkiksi muuttamisen vuoksi.
Myös oma fyysinen kunnon huonontuminen, kuten aistien heikkeneminen voi aiheuttaa yksinäisyyttä. Tiilikaisen mukaan tutkimuksessa nousi esiin myös elämänmittainen yksinäisyyden kokemus, joka saattaa kummuta jo lapsuudesta.
- Tärkeä huomio oli, että yksinäisyys on usein aaltoileva kokemus, joka liittyi esimerkiksi vuodenaikojen tai viikonpäivien vaihteluun.
Huoli miesten yksinäisyydestä
Usein läheisimmät ystävyyssuhteet solmitaan nuorina. Nykyisin puhutaan paljon, kuinka vaikeaa on löytää ystävä aikuisiällä.
- Kun ollaan työelämässä, niin ei ole ehkä aikaa kohdata uusia ihmisiä. Vanhemmalla iällä ystäväpiirit kaventuvat, ihmisten toimintakyky heikkenee ja tuttavat kuolevat. Kuka tahansa ei kelpaa, vaan pitää löytää ihminen, joka on samalla aaltopituudella. Nuoret kaipaavat samanhenkistä seuraa ja ikäihmiset yhtälailla.
Tiilikainen puhui Hopeakirstu-projektiin liittyvässä yksinäisyyttä käsittelevässä Suomi 100 -juhlaseminaarissa. Ovatko suomalaiset sitten kansainvälisessä vertailussa yksinäisempiä kuin muut?
- Suomalaiset eivät ole yksinäisempiä kuin muut. Se on myytti, Tiilikainen toteaa.
Miesten ja naisten yksinäisyyden eroja on Tiilikaisen mukaan tutkittu paljon, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia.
- Suomessa huoli on nimenomaan miehistä etenkin leskeytymisen jälkeen tai eron myötä. Puoliso on usein ollut se, joka pitää yllä sosiaalisia suhteita.
Uudenlaiset sosiaalisen verkoston löytäminen voi olla miehille hankalampaa, jos ajatellaan stereotyyppisesti.
Hopeakirstu
Järjestää kaikille senioreille hyvinvointia ja terveyttä edistäviä tapahtumia ja harrasteryhmiä Tornion alueella. Antaa ohjausta ja neuvontaa. Hopeakirstu-projektin keskeiset toiminnan tavoitteet: 1. Yksinasuvien yksinäisyyden kokemukset vähenevät. 2. Vertais- ja vapaaehtoistoiminta sekä ylisukupolvinen yhteistyö lisääntyvät ja monipuolistuvat. 3. Seniorit motivoituvat neuvonnan avulla enemmän omaehtoisesta terveyden edistämisestä. 4. Torniossa otetaan käyttöön uusi etsivä vanhustyön malli, joka lisää järjestöjen, kaupungin ja seurakunnan yhteistyötä sekä vapaaehtoistyötä. 5. Palveluohjaus kotona asumisen tukemiseksi tulee osaksi järjestöjen työtä, joka täydentää kaupungin tehtäviä ja tukee senioriväestön kotona asumista. 6. Senioreiden valmiudet sähköiseen asiointiin lisääntyvät.