Yksikin tais­te­li­ja pitää ikuisen jihadin elossa

Islamin perinteiden taitava hyväksikäyttö tukee globaalia jihadismia silloinkin, kun terroristijärjestöt ovat sotilaallisesti alakynnessä. Suurvaltojen on äärimmäisen vaikeaa voittaa islamistisia terroristijärjestöjä, sillä osapuolten käsitykset voitosta ja tappiosta ovat kaukana toisistaan, arvioi tutkijaupseeri, kapteeni Antti Paronen. - Voiton ja tappion kokeminen on toisenlaista, eikä tappioon alistuminen pelaa samanlaisella logiikalla kuin suurvallat ajattelevat, globaalista jihadismista sotatieteiden tohtoriksi torstaina väittelevä Paronen selvittää.

Suurvalloille on tyypillistä ajaa omia poliittisia tavoitteitaan sotilaallisen voiman avulla. Ja kun tavoite on saavutettu, tilanne on ohi. Mutta miten pitää toimia, kun vastapuoli ei luovutakaan vaan taistelee tarvittaessa vaikka maan alta?

Neuvostoliitto oppi tämän kantapään kautta 1980-luvulla Afganistanissa ja Yhdysvallat Irakissa 2000-luvulla.

- Välittömän tappion hyväksyminen ei kuulu tällaiseen sotilaalliseen ajatteluun, se vain tarjoaa toisenlaisia mahdollisuuksia. Ja globaalit jihadistit osaavat hyödyntää tällaisia mahdollisuuksia todella taitavasti, kuten Irakin viimeaikaisesta kehityksestä on nähty.

Parosen mukaan Irak ajautui vuosina 2005–2006 tosiasiallisesti sisällissodan tilaan, kunnes maata terrorisoineet radikaalit sunnilaiset jihadistiryhmät ajettiin maan alle.

- Ja kun se ei täysin onnistunutkaan, nyt nähdään Isisin muodossa, mitä siitä seurasi.

Poliittisen, ei-valtiollisen islamin katsotaan syntyneen Muslimiveljeskunnan perustamisesta Egyptissä 1928. Moderni globaali jihadismi syntyi, kun vierastaistelijat lähtivät taistelemaan Neuvostoliiton 1979 alkanutta Afganistanin-miehitystä vastaan.

- Kun puolustetaan omia intressejä, mutta puetaan se heimo- tai uskonveljien puolustamisen narratiiviin, se puhuttelee ilman muuta monia.

Tätä mielikuvaa ei Egyptistä käsin pystytty tehokkaasti levittämään jo siksikin, että maa on maantieteellisesti yhtä aavikkoa. Sissisotaa on moisessa ympäristössä hankala käydä.

Karismaattiset johtajat, tarina ja islamilaisen perinteen taitava hyväksikäyttö ovat pitäneet globaalin jihadismin elossa kohta neljäkymmentä vuotta.

- Vielä 9/11:n jälkeenkin al-Qaida koostui paljolti Osama bin Ladeniin henkilökohtaisessa yhteydessä olevista ihmisistä. He pitivät bin Ladenia karismaattisena, kohteliaana ja sivistyneenä ihmisenä, joka puhui samanlaista kaunista arabiaa kuin Koraanissa. Vastaavasti Isisillä on eräänlainen jäsenlehti, jonka nimi on Dabiq .

- Se on pieni pohjoissyyrialainen kylä, josta ennusmerkkien mukaan alkaa apokalyptinen sota, jossa islamilainen armeija lopulta vie voiton, Paronen kertoo.

Sotilaallisesti Isis on entistä ahtaammalla, ja Paronen ennustaa sen ennemmin tai myöhemmin kompastuvan omaan äärimmäisyyteensä. Samalla kömpelötkin terrori-iskut pitävät aatteen elossa.

- Operaatiotahti pitää Isisin hengissä. Vaikka Mosul tai Rakka otettaisiin haltuun, he pystyvät osoittamaan, ettei heitä ole lyöty, Paronen perustelee.

- Jihadistit ovat olemassa niin kauan kuin heitä ei ole tuhottu viimeiseen mieheen. Ikuisen jihadin periaate elää edelleen.

Viime vuosina Paronen on usein joutunut selittämään, mikä saa nuoren lännessä asuvan miehen sotimaan vieraassa maassa.

- Vanhempieni ikäisiltä ihmisiltä olen koittanut kysyä, että jos olisitte yrittäneet puhua taistolaiskommunistille sosialidemokratian autuudesta, olisiko viesti mennyt perille?

Moderni jihadisti voi olla vaikkapa pikkurikollisuudesta tai huumekierteestä vapautunut, voimakkaan mustavalkoisen uskonnollisen herätyksen saanut henkilö.

- Jos vakaumus kyseenalaistetaan, se aiheuttaa hyvin voimakkaan vastareaktion. Isis käyttää rekrytointivalttinaan juuri sitä, että vääräuskoisten maassa ei koskaan voi elää oikeana muslimina. Tällainen viesti vetoaa lähtijöihin.