Pohjois-Ruotsin, Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän markkinat ovat parinkymmenen vuoden ajan luvanneet paljon, mutta suomalaiset yritykset ovat saaneet vähän. Vain harva on onnistunut hankkimaan pysyvää jalansijaa.
Nyt kun on nähtävissä, että lehti olisi kääntymässä, yksi portti alueen markkinoille sulkeutuu. Rovaniemen kaupunki on päättänyt, että Barentskeskus Finland Oy:n toiminta ajetaan alas.
Tosin Rovaniemi ei yksin asiaa päätä. Mutta jos suurimpiin kuuluvalta omistajalta usko loppuu, vaikea nähdä, että muut pohjoissuomalaiset kunnat ja yhteisöomistajatkaan haluaisivat jatkaa.
Barentskeskus on madaltanut yritysten pääsyä lähimarkkinoille. Se on tiedottanut säännöllisesti Barentsin alueelta kilpailtavaksi tulevista urakoista; ensin englanniksi ja viime vaiheessa myös suomeksi. Se on kädestä pitäen opettanut yrityksille, miten näihin urakkakilpailuihin voi sähköisesti osallistua: jopa tarjonnut valmiit tarjouspohjat Pohjois-Ruotsiin ja Pohjois-Norjaan tehtäville tarjouksille. Voiko kynnyksen madaltamiseksi enempää tehdä?
Tuloksiakin on tullut. Erityisesti Pohjois-Ruotsissa kaivosteollisuuden ja Kiirunan kaupungin siirron myötä avautuneet urakat ovat saaneet pohjoissuomalaiset yritykset aktivoitumaan. Myös Pohjois-Norjaan on saatu kauppoja. Luoteis-Venäjällä on ollut hiljaisempaa.
Sääli, että yksi portti Barentsin alueen markkinoille sulkeutuu.
Mitä Barentskeskuksen olisi pitänyt tehdä toisin? Hankkia kuntaomistajien lisäksi muita rahoittajia. Sitähän se yritti pyrkiessään valtakunnallistamaan toimintaansa.
On ihmeellistä, että varsin kustannustehokas vientikynnyksen madaltaja - käytännössä yhden miehen yritys - ei kiinnosta työ- ja elinkeinoministeriötä. Se rahoittaa mieluummin Finpron organisaatiota.
Barentskeskus on tehnyt yhtä hyvää markkinointityötä arktisen alueen mahdollisuuksista kertoessaan kuin viralliset vienninedistämisorganisaatiot yhteensä. Ja tätä työtä se on tehnyt myös Kehä III:n sisäpuolella. Rahoitus vain on tullut Pohjois-Suomesta.
Hyvä kysymys on sekin, miksi yritykset eivät ole osallistuneet kustannuksiin. 1 700 yritystä on saanut tarjouspyynnöt valmiiksi suomeksi käännettyinä suoraan työpöydälleen. Joku on tehnyt sen työn heidän puolestaan.
Kyllä kai siitä kannattaisi jo maksaakin.