Miikka Keränen kirjoitti Lapin Kansassa 31.7., että ”puun poltosta johtuva hiilidioksidipäästö on ilmakehässä pitkään ennen kuin uudelleenkasvu sen korjaa”. Tätä väitettä toistavat erityisesti luonnonsuojelun asiantuntijoina esiintyvät poliitikot ja ympäristönsuojelijat.
Mutta miksi poltetusta puusta vapautuvan hiilidioksidimolekyylin pitäisi sitoutua täsmälleen samalla paikalla kasvavaan puuhun, missä se poltettukin puu kasvoi? Miksi molekyyli ei voisi sitoutua vaikka heti siinä vieressä kasvavaan puuhun?
Aiemmin Suomen metsien hiilitaseita on tarkasteltu valtakunnan tasolla tai korkeintaan alueellisesti, eikä koskaan yhden ainoan puun tasolla.