Yhä useampi lapsi kohtaa sek­suaa­lis­ta hy­väk­si­käyt­töä ver­kos­sa – Näin kes­kus­te­let siitä lapsen kanssa

Riski lapsen joutumisesta seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi verkossa on kasvanut. Samalla internetistä ja sosiaalisesta mediasta on tullut tiiviimpi osa myös lasten ja nuorten elämää.

Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä sisältävän kuvamateriaalin määrä on kasvanut ja sisältö raaistunut, arvioi Pelastakaa Lapset ry ja kansainvälinen INHOPE-vihjepalveluverkosto, jonka tavoitteena on poistaa lapsiin kohdistuva laiton seksuaalinen materiaali verkosta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ja Pelastakaa Lapset ry järjestivät aiheeseen pureutuvan seminaarin torstaina 7.9. Tampere-talolla.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhuminen on edelleen tabu, ja häpeä ja syyllisyydentunto estävät uhreja kertomasta kokemuksistaan. Tutkimuksen mukaan noin 3–12 prosenttia lasten ja nuorten seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista ilmoitetaan viranomaisille.

Lapsi ei mene rikki vaikeista asioista puhumisesta

Seksuaalisen hyväksikäytön uhrien kanssa työskennelleen Pelastakaa Lapset ry:n asiantuntija, psykoterapeutti Nina Vaaranen-Valkosen mukaan on tärkeää, että vanhempi on kiinnostunut siitä, mitä lapsi tekee netissä.

–Kaiken ydin on, että vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä säilyy hyvänä, jotta lapsi voi tulla kertomaan ikävistäkin asioista. Jos lapsi esimerkiksi menettää netin ja puhelimensa kerrottuaan asiasta, sanktiolla vain suljetaan lapsen suu.

Lapsen kanssa tulisi keskustella aiheesta mahdollisimman rauhallisesti, lasta syyllistämättä ja miettiä yhdessä, mitä asialle voi tehdä.

–Keskustelu on rakentavampaa kuin se, että painaa heti punaista paniikkinappulaa. Lapset reagoivat vanhemman reaktioon, Vaaranen-Valkonen sanoo.

Vanhemman kannattaa seurata muutoksia lapsensa käyttäytymisessä. Äkillinen muutos lapsen mielialassa tai toiminnassa voi olla merkki, että jotakin on pielessä.

–Jos lapsi äkillisesti ei esimerkiksi halua mennä harrastuksiin tai olla kavereidensa kanssa, hälytyskellojen pitäisi soida. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita. Jos tulee tunne, että kaikki ei ole kunnossa, sitä kannattaa kuunnella.

Vaaranen-Valkonen painottaa, etteivät lapset mene rikki siitä, että heiltä kysyy, ovatko he kohdanneet seksuaalista häirintää tai hyväksikäyttöä verkossa. Sen sijaan se avaa mahdollisuuden keskustelulle. Hänen mukaansa aihetta tulisi käsitellä jo varhaiskasvatuksesta lähtien, jotta lapsi oppii, että ikävistäkin asioista saa ja pitää kertoa.

–Seksuaalikasvatus pitää aloittaa jo pienten lasten kanssa. Normaalien hoitotoimenpiteiden ja elämän yhteydessä opetetaan esimerkiksi oikeat nimitykset genitaalialueelle, hyvän ja pahan kosketuksen ero ja se, millainen on hyvä, iloinen salaisuus tai paha salaisuus, josta vanhemmalle on kerrottava.

Hän toivoo myös, että keskustelussa käytettäisiin lapsia kunnioittavaa termistöä. Esimerkiksi lainsäädännössä ja mediassa käytetään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä todistavasta kuvamateriaalista nimitystä lapsipornografia.

–Se, miten puhumme asioista rakentaa maailmaa. Seksuaalisella hyväksikäytöllä ei ole mitään tekemistä pornon kanssa. Olemme yhdessä poliisin kanssa alkaneet välttää väärää termistöä, ja tavoitteena on lopulta muuttaa se lainsäädännössäkin.

Poliisilla liian vähän resursseja tutkia

Keskusrikospoliisin nettitiedustelusta vastaava rikoskomisario Sari Sarani kertoo, että poliisilla olisi teknisesti keinot kaivaa lasten seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset nykyistä paremmin esiin, mutta sillä on liian vähän resursseja käytettävänä tutkintaan.

–Katson tässä asiassa peiliin. Nimenomaan poliisilla olisi mahdollisuuksia verkkotiedustelun keinoin saada selville näitä tapauksia enemmänkin, mutta voimavarat eivät riitä, Sarani sanoo.

Suomen keskusrikospoliisi tekee yhteistyötä kansainvälisen, verkkoa valvovan NCMEC:n (The National Center for Missing & Exploited Children) ja ulkomaan viranomaisten kanssa. Ulkomailta vinkkejä lasten hyväksikäyttöä sisältävästä sisällöstä tulee vaihtelevasti kymmenestä kahteensataan viikoittain. Näistä tapauksista vain muutamat kymmenet vuodessa päätyvät tutkintaan.

–Kansainvälinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Olemme sitoutuneet rakentamaan CAM-materiaalitietokannan (Child Abuse Material), jotta materiaali voidaan taltioida yhteistyössä Interpolin, Europolin ja muiden toimijoiden kanssa. Tämä on työn alla, Sarani kertoo.

–Suomessa on vielä paljon tehtävää. Poliisin tietoon ja tilastoihin tulee vain tapausten jäävuoren huippu. Jos nämä tilastot vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon, kriminalisointeihin ja viranomaisiin varattuihin voimavaroihin, niin ollaan ihan hakoteillä.