Vuo­si­sa­dan ta­ri­nat: Sitten tans­sit­tiin häitä! Rauha Viirin hää­ken­gät ker­to­vat Ro­va­nie­men tarinaa

Pikkutytön kengät, nuoren naisen hääkengät ja työmiehen saappaat ovat päässeet esille museon näyttelyyn. Miksi – mitä erityistä niihin liittyy?

Symbolisessa mielessä, kun Suomi valtiona syntyi 1917, se oli vielä lapsen kengissä. Suomi aikuistui ja toisen maailmansodan myrskyjen jälkeen juhli häitään. Ja nyt Suomi on 100-vuotias kokenut, tukevissa työmiehen saappaissa kulkeva maa.

Erityisen kutkuttavaa kolmessa kenkäparissa on kuitenkin niiden käyttäjien koskettavat tarinat. Reunoistaan kuluneet tytön nauhakengät ovat kuuluneet pienelle rovaniemeläiselle Aune Hakaselle (1911–1917), joka kuoli 6-vuotiaana tulirokkoon.

Kiharatukkaisen Aunen voi tarkkasilmäinen löytää seikkailemasta myös hienoista valokuvista, jotka Iikka Paavalniemi otti 1910-luvulla. Aune seisoo niissä äitinsä ja tätinsä kanssa Wiiri-höyrylaivan kannella valkoisessa mekossa lierihattu päässään. 1900-luvun alku kuvastuu kasvun ja lupausten, mutta sitten myös kansalaissodan hurjana aikana.

Hääkengät. Rauha Viirin mustat hääkengät ovat esillä maakuntamuseon näyttelyssä.

Kuva: Jukka Suvilehto/Lapin maakuntamuseo

Näyttelyn puolivälissä on mustat, klassisenkauniit naisten avokkaat. Ne ovat Rauha Viirin (o.s. Räsänen) hääkengät. Hän asteli juhannusmorsiamena Rovaniemen kirkon alttarille 24.6.1954 Hannes Viirin kanssa.

Toinen maailmasota oli ohi ja Lappia jälleenrakennettiin kiivaasti. Toisensa löytäneiden nuorten hääonnea varjosti silti vielä sodan varjo, sillä heidän häitään seuraavana päivänä oli perheessä myös hautajaiset. Haudan lepoon saatettiin Hanneksen Mauno-veli, joka oli menehtynyt sotavammoihin viikkoa ennen juhannusta. Tämän perhesurun vuoksi morsiankin pukeutui mustaan.

Rauha ja Hannes Viiri ovat kuitenkin onnekas ja onnellinen aviopari, jotka ovat saaneet juhlia hopea-, kulta- ja vielä timanttihäitäänkin. Hopeahäihin Rauha hankki kauniit hopeanhohtoiset kengät ja kultahäihin vastaavasti tyylikkäät kullanhohtoiset. Hääjuhlissa oli paikalla runsaasti ystäviä ja ohjelmassa tietenkin tanssia!

Näyttely päättyy mustiin jykeviin työmiehen saappaisiin, jotka ovat kuuluneet Eino Sokerolle (1913–2016). Eino syntyi silloin, kun Suomi oli vielä osa Venäjää. Eino ehti elää läpi kaikki itsenäisyyden ajan vaiheet, kokea monta sotaa ja osallistua Lapin jälleenrakentamiseen. Hänen kirvesmiehen kädenjälkensä on edelleen nähtävissä muun muassa useissa kerrostaloissa, vesivoimalaitoksissa ja matkailumajoissa.

Museokokoelmiin on tärkeintä tallentaa esineitä, joiden tarinat tiedetään. Näistä tarinoista on hienoa kutoa näyttelyitä, jotka kertovat paljon enemmän kuin yleistä historiaa. Siksi myös kaikki kolme kenkäparia ovat todella upeita esineitä.

Aune-tytön kengät säilyivät suvun tallessa melkein vuosisadan, ennen kuin ne lahjoitettiin museoon. Rauhan hääkengät olivat hänellä kotona esillä kuvaamassa elämän juhlahetkiä. Rauha itse lahjoitti kengät kertoakseen tarinansa. Einon saappaat lahjoitti tytär Leena Sokero vain pari päivää Einon kuoleman jälkeen, kun museo pyysi tulevaan näyttelyyn yli 100-vuotiaan rovaniemeläisen jalkineita.

Kaikki nämä kenkäparit ovat nyt tallessa museossa kuin ikkunoina maailmaan ja ihmisiin niiden takana. Museo on yhteisön muisti, joka kertoo monenlaisten ihmisten elämästä, ja tallentaa aineistoja hamaan tulevaisuuteen. Kuka tahansa voi tarjota aineistojaan ja tarinoitaan museoon talteen ja saada näin osakseen tietynlaisen kuolemattomuuden.