Vuo­si­sa­dan ta­ri­nat: Nuoret tur­hau­tui­vat tyl­syy­teen ja vel­loi­vat ka­duil­la pää­siäi­se­nä melkein 50 vuotta sitten – 74 pi­dä­tet­tiin

Nuorisojoukko velloo rauhallisesti eteenpäin. Valokuvaaja Lauri Alanärä on kohdistanut salamavalon väkijoukkoon ennen kuvan laukaisemista. Etualalla pojat joko säikähtävät äkillistä valoa tai yrittävät piiloutua kyyristymällä. Yksi on laittanut kätensä kasvojensa eteen, toiset ovat kääntäneet selkänsä kameralle. Nuoret näyttävät sangen rauhallisilta ja iloisia hymyjäkin on näkyvissä.

Alanärä tunnettiin siitä, että hän oli valokuvaajana paikalla aina kun jossakin jotakin tapahtui. Nytkin hän oli paikalla – ja kiivennyt kenties auton konepellin päälle dokumentoimaan Rovaniemen nuorison mellakointia pääsiäisenä 1968.

100 esinettä, 100 kuvaa -näyttelyssä on esillä yksi neljästä säilyneestä vedoksesta, jotka ovat jääneet kertomaan tästä harvinaisesta tapahtumasta tulevaisuuden sukupolville.

Rovaniemen nuoriso alkoi liikehtiä levottomasti kiirastorstain iltana vuonna 1968. Nuorilla ei ollut mitään tekemistä, eikä paikkaa minne mennä. Suomessa oli voimassa huvilupalainsäädäntö, joka esti julkisen huvittelun rukouspäivien aattoina. Elokuvateatterien, ravintoloiden ja baarien oli suljettava ovensa kello 18 mennessä.

Toimetonta nuorisoa kerääntyi Koskikadulle ja Toto-grillibaarin tienoille. Levottomuuksia oli useana peräkkäisenä iltana, ja jo torstai-iltana pidätettiin kymmenkunta nuorta. Pitkäperjantaina poliisi sai poliisikoirien avulla nuorisojoukon hajotetuksi ja keskusta suljettiin kokonaan liikenteeltä.

Hengailua. Nuoret ovat aina viettäneet aikaa keskenään. Aiemmin nuorten suosittu hengailupaikka oli Ounasvaara. Kuva on vuodelta 1926.

Seuraavana päivänä, pääsiäislauantaina yhdentoista aikaan illalla 200–300 nuorta oli pakkaantunut Koskikadun ja Maakuntakadun kulmalle. Kuului huutoja: ”Alas rukouslauantai!” Turhautuneet nuoret alkoivat kivittää näyteikkunoita ja poliisiautoja sekä heittelivät kananmunia poliisien päälle. Myös roskalaatikoita sytytettiin tuleen.

Poliisit joutuivat hajottamaan nuorisojoukon vyörytystaktiikalla. Varsinaista väkivaltaa ei tapahtunut, joskin poliisia syytettiin tarpeettoman kovista otteista. Mellakoissa pidätettiin 74 henkilöä. Pidätetyistä nuorimmat olivat 14-vuotiaita, vanhin 25-vuotias. Riehumiselle ei näyttänyt olevan mitään varsinaista motiivia. Levottomuudet laantuivat yhtä nopeasti kuin ne olivat alkaneetkin.

Mellakoinnin yksi syy oli, ettei nuorilla ollut paikkaa minne mennä. Tästä alkoikin keskustelu nuorisotilojen tarpeellisuudesta. Asiaan luvattiin kaupunginkin taholta tarttua. Meni kuitenkin vielä pitkään ennen kuin varsinaisia nuorisotiloja löytyi kaupungista.

Nuorisokulttuuri alkoi muotoutua omaksi erilliseksi kulttuurikseen vasta sotien jälkeen. Nuorten tarpeita ei ehkä osattu ennakoida, eikä tiloja tuntunut löytyvän. Elämänsä välitilassa vaeltavat nuoret itse joutuivat etsimään tilansa myös kaupungista.

Nuorison ajanviettopaikat ovat Rovaniemellä vaihdelleet eri aikoina. On hengailtu niin niin Koskikadun uitossa kuin myös kulmilla. Nykyään suosittu lorvailupaikka on Revontulikeskus, jossa parhaillaan on pop-up-nuorisotila.