Vuo­si­sa­dan ta­ri­nat: Hanna Kourin kir­jeen­vaih­to kertoo sadan vuoden ta­kai­ses­ta Ro­va­nie­mes­tä

Sata vuotta sitten 23-vuotias rovaniemeläinen Hanna Kouri (1894–1972) piti laajaan ystäväpiiriinsä yhteyttä kirjeenvaihdolla. Lapin maakuntamuseon kokoelmissa on Hannalle lähetettyjä kirjeitä pitkältä aikaväliltä. Niistä löytyy kiinnostavia kuvauksia muun muassa Rovaniemen tapahtumista Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan väliseltä ajalta.

Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden 4.1.1918. Rovaniemellä suojeluskunta järjesti 7.1. itsenäisyyspäiväjuhlat, joihin osallistui myös Hannan ystäviä.

"Huvituksiahan meillä on ollut oikein montakin. Viime viikolla oli itsenäisyysjuhla palokunnalla ---. Sitten oli samana iltana suojeluskuntalaisten kekkerit, erittäin hauskat, palokunnalla. --- Lehdon soololaulua, rouva Stelanderin säestyksellä, siellä oli Hannes Kotkan viulunsoitto, hyviä puheita, op. Törmäsen erinomainen runo, pari pukutanssia, naisvoimistelijain pilavoimistelu ja tavallinen tanssi. Kaiken lisäksi sitten hyvää kahvia niin paljon kun huvitti. Nyt maanantaina oli Topelius-juhla yhteiskoululla, aika onnistunut. Hirvaalle aijottiin Loppiaisena, vaan kun oli niin levottomat nuo poliittiset olot, täytyi se peruuttaa." (Rovaniemi 17.1.1918)

Hanna Kouri.

Rovaniemellä virallinen järjestysvalta oli ollut marraskuusta lähtien työväenneuvoston käsissä. Kuitenkin myös suojeluskunta, joka ei luottanut vastapuolen kykyyn tässä tehtävässä, valvoi järjestystä öisin. Partiointiin osallistui myös Hannan tuttavia.

"On tämä aika niin jännittävää joskus, kun keskellä yötä tullaan herättämään ja ei muuta kun lähde reissuun niin kuin Matti meiltä toissa yönä. Eilen kerrottiin pankissa, että työväentalolla on ollut kokous ryöstämisestä, jossa kumminkin päätökseksi on tullut, että ei ryöstettäisi, mutta esim. Leo on sanonut, että siitä huolimatta vielä ryöstetään. Tällaiset asiat panevat suojeluskunnan valveille ja olemaan valmiina milloin vaan ja minne vaan. Silloin, kun piti tulla miliisilakon täällä, oli Pekka veljesikin useina öinä passissa koko yön." (Rovaniemi 20.1.1918)

Tammikuun loppua kohden alkoi näkyä yhä enemmän merkkejä tilanteen kärjistymisestä aseelliseksi yhteenotoksi. Se tapahtuikin 28.–29.1. välisenä yönä. Mielialoja tuskin paransi se, että tiedonkulku oli pitkälti kuulopuheiden varassa.

"Nyt kertovat huhuna täällä, että kirkonkylän n.s. porvareille siis suojeluskunnalle olisi ollut tulossa 5 kuormaa aseita, mutta että sosialistit olisivat ne saaneet haltuunsa ennen kirkolle saapumista ja niin vieneet ne työväentalolle. Lieneekö huhussa perää, ikävä asia olisi se." (Viirinkylä 29.1.1918)

Vanhat kirjeet ja päiväkirjat ovat kullanarvoisia. Ne tarjoavat virallisten asiakirjojen ja "suuren historiankirjoituksen" rinnalle tavallisten ihmisten ajatuksia ja tunnelmia. Aikalaisdokumentteina ne ovat vapaita ns. historian painolastista: kirjoittaja ei tiennyt, mitä hänen tulevaisuudessaan, joka on meidän menneisyyttämme, tapahtuu.

Aineistoihin suhtaudutaan museossa vakavasti. Yksityisiksi luodut kirjeet ja päiväkirjat voivat sisältää hyvin henkilökohtaisia asioita.

Jo poisnukkuneiden kirjoittajien kohdalla ei voi tietää, kuinka he suhtautuisivat siihen, että heidän hengentuotoksensa ovat jonain päivänä museossa. Vaikka henkilötietolaki suojaa tietyiltä osin meitä kaikkia, myös edesmenneitä, tarvitaan tällaisten aineistojen käytössä myös järkeä, herkkyyttä ja kunnioitusta.