Kuinka pitkälle Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö voi edetä? Tätä pohdittiin torstaina Suomi-Areena -keskustelussa sekä suomalaisin että ruotsalaisin voimin.
Yhteistyön tekeminen ja jatkaminen saivat laajaa kannatusta. Esille otettiin myös valtiosopimuksen tekeminen puolustusliitosta.
–Olen Suomessa radikaali tässä suhteessa, että mielestäni Suomen ja Ruotsin pitäisi tehdä valtiosopimus. Puolustusliitto olisi nyt ehdottomasti järkevintä. Se olisi voimakas signaali Venäjän suuntaan. Uhat ja riskit ovat Suomelle ja Ruotsille samanlaiset, kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) sanoi.
Ruotsissa suhtaudutaan puolustusyhteistyöhön Suomen kanssa niin ikään myönteisesti, mutta puolustusliittoon maa ei ole poliittisesti valmis. Ainakaan vielä.
–Ruotsin lainsäädännön mukaan puolustusliiton tapaista sitovaa velvoitetta ei voida solmia. Viime aikoina on kuitenkin esitetty varaumia, että sellainen päätös voitaisiin tehdä, Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Jacob Westberg sanoi.
–Molempien maiden sitoutumattomuus luo hyvät edellytykset yhteistyölle. Ruotsissa kaikki puolueet tukevat yhteistyötä, vahvisti Ruotsin parlamentin jäsen Alexandra Völker (sd.).
Puolustusyhteistyön puitteissa on ollut tarkoitus esimerkiksi huoltaa samanlaisia helikoptereita ja panssarivaunuja yhdessä. Lisäksi on pohdittu, olisiko tulevaisuudessa mahdollista tehdä isompia hankintoja, lisätä yhteistä valvontaa sekä kouluttaa ja harjoittaa sotilaita yhdessä käyttäen tehokkaammin molempien maiden harjoitusalueita ja tukikohtia.
Yhteistyö on viime vuosina edennyt ripeästi.
Kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan jäsen Krista Mikkonen (vihr.) ei asettaisi tässä vaiheessa yhteistyölle tavoitetta.
–Jos jokin tavoite lyödään lukkoon, se voisi jarruttaa yhteistyötä. Tässä on hyvä edetä käytännönläheisesti. Kyber- ja hybridiuhkiin varautumisesta olisi huolehdittava viranomaistasolla. Valtiosopimuksenkin voisi mahdollisesti tehdä, Mikkonen mietti.
Keskusteluun osallistunut prikaatikenraali evp Juha Pyykönen painotti sitä, että molemmilla mailla on oltava annettavaa toisilleen, jotta yhteistyö voi syventyä.
–Suomella on sotilaallista annettavaa, Ruotsilla ei niinkään sotilaallista. Apu voi olla myös diplomaattista, taloudellista tai poliittista. On kuitenkin oltava sotilaallista kykyä ja pelotetta. Ja myös paperilla, nimet alla, Pyykönen sanoi.
Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Westberg oli Pyykösen kanssa hieman eri mieltä Ruotsin sotilasmahdista.
–Ruotsilla on esimerkiksi sukellusveneitä, jotka ovat kyllä pelote. Ruotsilla on lisäksi siirreltäviä resursseja. Suomi pystyy kyllä mobilisoimaan 280 000 sotilasta, mutta ei niin valtavan nopeasti, Westberg kertoi.
Keskustelussa kiiteltiin Suomen ja Ruotsin osallistumista Ison-Britannian johtamin Jef-joukkoihin eli kansainvälisiin nopean toiminnan joukkoihin.
–Iso-Britannia on Länsi-Euroopan merkittävin sotilaallinen voima. On hyvä löytää verkostoa, jolla Iso-Britannia voidaan pitää mukana mantereen toiminnassa, Kanerva sanoi.
Kaikki panelistit toivoivat lisäksi että kaikki Pohjoismaat pystyisivät lisäämään yhteistyötään muussakin kuin puolustuksessa. Tämä on tahtona niin Ruotsissa kuin Suomessa.