Voisiko pal­loi­lu­la­jien välinen yh­teis­työ avata Suo­mel­le mah­dol­li­suu­den päästä maa­hoc­keys­sa olym­pia­lai­siin?

Lajiliiton puheenjohtaja Mika Rihtilä ei pidä mahdottomana, että Suomi voisi saavuttaa kahdeksan vuoden kunnianhimoisella työllä olympiapaikan.

Helsingissä pelattiin 4. divisioonan EM-turnausta. Kuvassa Suomen Santeri Määttänen (oikealla) ja Kyproksen Orestis Cannas taistelevat pallosta. Kypros on maailmanrankingissa Suomen edellä, mutta isännät voittivat ottelun 3–1.
Helsingissä pelattiin 4. divisioonan EM-turnausta. Kuvassa Suomen Santeri Määttänen (oikealla) ja Kyproksen Orestis Cannas taistelevat pallosta. Kypros on maailmanrankingissa Suomen edellä, mutta isännät voittivat ottelun 3–1.
Kuva: Joel Maisalmi

Suomalaisten palloilujoukkueiden esiintymiset kesäolympialaisissa ovat olleet harvinaista herkkua. Viimeksi tämä on tapahtunut vuonna 1980 Moskovassa, kun Suomen jalkapallomaajoukkue pääsi boikottikisoihin takaportin kautta.

2020-luvulla realistisimmat mahdollisuudet kisapaikkaan tuntuisivat olevan miesten lentopallo- ja koripallojoukkueilla. Naisten jalkapallossa etsikkoaika saattoi mennä jo ohi.

Vai pitäisikö asiaa lähestyä niin sanotulla laatikon ulkopuolisella ajattelulla?

Viime vuosikymmenellä joukko suomalaisia naispesäpallon huippunimiä testasi mahdollisuuksiaan softballissa. Olympiahaaveista puhuttiin ääneen, mutta projekti tyssäsi olympiakarsintana toimineeseen EM-turnaukseen. Suomi osallistui kisojen B-sarjaan ja jäi viimeiseksi häviten kaikki ottelunsa.

Voisiko seuraava kokeiluprojekti olla maahockey?

Maahockey on perinteinen ja laajalle levinnyt laji. Kansainvälisessä lajiliitossa on 135 jäsenmaata. Kilpailu ei kuitenkaan ole ihan yhtä armotonta kuin vaikkapa jalkapallossa, koripallossa tai lentopallossa. Maailmassa ei ole esimerkiksi yhtään maahockeyn täysammattilaissarjaa.

Jos Suomi päättäisi ottaa asiakseen rakentaa kunnianhimoisen maahockey-projektin, voisiko olympiapaikka olla jollain aikataululla realismia?

– Teknisesti se on mahdollista. EM-kisojen ja maailmanrankingin kautta kaikilla mailla on mahdollisuus päästä karsintaturnauksiin.

– Ajatusleikin tasolla sanoisin, että panostukset kannattaisi kohdistaa naisiin. Miesten puolella kilpailu on kovempaa, Suomen Hockeyliiton puheenjohtaja Mika Rihtilä puntaroi.

Suomessa on noin 500 rekisteröityä maahockeyn pelaajaa. Heistä on naisia runsas viidennes. Määrä on ollut viime vuosina lievässä kasvussa.

Naisten maajoukkuetoiminnassa oli välillä pitkä tauko, jonka vuoksi Suomea ei löydy naisten maailmanrankingista. Miesten sijoitus on 70:s.

Nyt myös naisten maajoukkuetoiminta on aloitettu uudestaan.

Olympialaisiin selviää kaksitoista maata sekä miehissä että naisissa.

Mitä se vaatisi, että Suomi voisi tulevaisuudessa kilvoitella uskottavasti olympiapaikasta?

– Lajiin pitäisi saada riittävästi 13–15-vuotiasta harrastajamassaa. Luontevimmilta tuntuisi luoda pohjaa tekemällä lajiyhteistyötä jääkiekon, salibandyn ja ringeten kanssa.

– Näiden ikäluokkien huipuille pitäisi luoda kehityspolku 20–25 ikävuoteen asti. Se vaatisi vahvaa leiritystä, paljon kansainvälisiä pelejä ja jonkin verran valmennusapua ulkomailta. Yksi vain maahockeylle pyhitetty tekonurmikenttä olisi myös iso apu.

Rihtilä ei pidä mahdottomana, että näillä toimenpiteillä Suomen naiset voisivat selvittää tiensä vuoden 2028 olympialaisiin.

Monissa maahockeyn huipulla pelaavista maista kansallinen sarjatoiminta on amatööripohjalla, mutta maajoukkueelle on rakennettu ammattimainen toimintaympäristö – vähän samaan tapaan kuin naisten jääkiekolle Suomessa.

– Näin sen pitäisi meilläkin mennä.

Hockeyliiton omat resurssit ja osaaminen eivät riitä tällaisen hankkeen rakentamiseen. Kysymys on olympialajista. Millaista apua Olympiakomitea ja huippu-urheiluyksikkö voisivat antaa?

– Ensimmäinen askel olisi, että se avaisi ovia lajiyhteistyöhön.

– Kierrämme messuilla, kouluissa ja muiden lajien parissa markkinoimassa maahockeyta, mutta kontakti jää usein lyhyen kokeilun asteelle. Olympiakomitea toisi lisää hartioita siihen, että eri lajien ihmiset ihan oikeasti miettisivät, voisiko yhteistyössä olla ideaa, Rihtilä arvelee.

Millä maahockey saataisiin myytyä nuorille lahjakkaille palloilu-urheilijoille?

– Olympiastatus on tietysti selkein vahvuutemme, ja kansainvälisyys ylipäätään. Itse olen ollut lajissa mukana 1980-luvun lopulta lähtien pelaajana, valmentajana ja hallintopuolella. Montaa maata ei Euroopasta löydy, missä en olisi maahockeyn ansiosta käynyt.

Kansainvälisten turnausten kiertämiseen, leiritykseen ja valmennusosaamiseen maahockeyn pitäisi löytää rahoitus jostain muualta kuin Olympiakomiteasta.

– Suunnitelmallinen huippu-urheilutoiminta on eri asia kuin projekti. Pitkäjänteisyys nostaa myös menestyspotentiaalia. Ajatuksen tasolla toki tuemme kaikkea huippu-urheilun kehitystyötä, Olympiakomitean huippu-urheiluyksikössä joukkuepeleistä vastaava Lauri Hakala muotoilee.

Tausta

Suomalaiset palloilujoukkueet kesäolympialaisissa

1980: Jalkapallo (miehet).

1964: Koripallo (miehet).

1952: Jalkapallo (miehet), koripallo (miehet), maahockey (miehet).

1936: Jalkapallo (miehet).

1912: Jalkapallo (miehet).