Voi­ma­murs­kauk­ses­sa kättä ko­ve­te­taan esi­mer­kik­si jää­kie­kol­la – tor­nio­lai­nen EM-mi­ta­lis­ti esit­te­lee lajinsa saloja

Milja Järvinen on tyytyväinen harjoittelumahdollisuuksiin Torniossa. Kilpailujen alla hän käy treenaamassa Kamppailu- ja Kiipeilykeskuksella lähes joka ilta.

Kuva: Suvi Pirinen

Voimamurskaus on yksi Taekwon-Don osa-alueista, jossa myös kilpaillaan. Murskaus kehitettiin, koska Taekwon-do harjoittelussa tarvitaan jokin tapa, jolla voidaan mitata tekniikoiden todellista voimaa, eikä kaikkien tekniikoiden testaaminen tai harjoittelu ihmisruumiiseen ei ole mahdollista. Murskaukseen käytettäviä materiaaleja ovat esimerkiksi tiiliskivet, kattotiilet, laudat, uudelleen koottavat muovilaudat ja jää- tai kiviharkot.

– Kilpailuissa käytetään muovilautoja, joissa on taite keskellä. Sen voi koota aina uudestaan kun se on rikottu. Lautoja on helppo käyttää ja ne ovat reiluja kaikille, kertoo Milja Järvinen, jolle on jo kertynyt menestystä kilpailuista varsin mukavasti.

Järvinen on voittanut juniorisarjoista euroopanmestaruus hopeaa jo kahdesti vuosina 2017 ja 2018, sekä molemmista kilpailuista myös joukkuepronssia. Samoina vuosina nuori lahjakkuus nappasi myös juniorisarjan suomenmestaruudet. Tämän vuoden Järvinen on keskittynyt ylioppilaskirjoituksiin, eikä sen takia ole ollut maajoukkueessa, tai kilpaillut muutenkaan.

Erityisen merkittäväksi Järvisen saavutuksen tekee se, että hänellä on tällä hetkellä Tornion Taekwon-do seuran ainoat henkilökohtaiset arvokisamitalit. Järvinen kertoo, että juniorivuosinaan hän kävi kaikissa mahdollisissa kilpailuissa, ja kilpaili kaikissa Taekwon-don lajeissa, mutta maajoukkueessa hän on keskittynyt vain murskaamiseen.

– Silloin junnuna kun en voinut heti aloittaa kunnon lautojen rikkomista, tuli paljon kilpailtua otteluissa ja liikesarjoissa, mutta ne eivät tuntuneet täysin omalta jutulta. Kun vanhempana pääsin kokeilemaan murskausta ajattelin heti, että tämä on tosi mukavaa ja minun juttuni.

Varsinaista murskaamista ei harjoitella vielä aivan nuorien junioreiden kanssa, joilla luusto vasta kehittyy. Voimankäyttöä kuitenkin harjoitellaan esimerkiksi pehmeisiin tyynyihin tai sanomalehtiin. Noin 16-vuoden iässä aletaan murskaamaan ensin pehmustettuja lautoja. Riippuu kuitenkin paljon seurasta, minkä ikäisenä junioreiden annetaan kokeilla lautojen rikkomista.

– Minulla se tuli mukaan punaisessa vyössä. Nykyään aletaan käymään voiman periaatteita läpi junioreilla jo aiemmin. Ja vyökokeissa se tulee melko aikaisin, siitä 16-vuodesta eteenpäin, että vaikka yksi puulauta pitää jollain tekniikalla saada rikki, Järvinen selvittää.

Kilpailuja varten harrastajat kovettavat osumakohtia, kuten rystysiä, jotta kädet kestävät iskut paremmin.

– Siinä voi mielikuvitusta käyttää, yksi kuuluisa on jääkiekko, jolla voi hakata ja koputella sitä kättä. Totutetaan iskuihin niitä työkaluja, millä lautoihin osutaan, niin se ei sitten tunnu niin paljon, Järvinen selittää.

Harjoitellessa käytetään usein suojavarusteita, mutta kilpailuissa ne eivät ole sallittuja.

– Hyvät varusteet kannattaa olla silloin kun treenataan enemmän ja tulee paljon toistoja. Silloin ei tarvitse pohtia sitä, että sattuuko kohta, vaan voi keskittyä pelkästään tekniikan parantamiseen. Itse treenaan mielelläni suojat päällä, ja kilpailuissa minulla on aina niin kova adrenaliini ja keskittyminen, että siellä ei käy mielessäkään, että sattuuko, vaan siellä menee aina täysillä, Järvinen sanoo.

Yksi syy, miksi Järvinen pitää voimamurskauksesta on se, että kyseessä on tuloslaji. Toisin kuin muissa Taekwon-do:n osa-alueissa, voimamurskauksessa ei anneta tekniikkapisteitä, vaan ainoastaan se ratkaisee, kuka rikkoo lautoja eniten.

– Ottelussa ja liikesarjoissa kilpailet aina jotakin vastaan ja tuomarit antavat pisteitä, siinä on paljon enemmän riippuvia tekijöitä. Mutta kun murskaat, niin se lauta joko menee rikki, tai sitten se ei mene, ja se on se tulos. Ja sitä on myös helppo harjoitella yksin, koska ei tarvitse ottelusparrikaveria, vaan se lauta antaa heti suoran palautteen, että se joko onnistui tai sitten ei, sekin on ihan mukavaa, Järvinen sanoo.