Vir­ka­mie­hen ura oli ta­vat­to­man mie­len­kiin­toi­nen, sanoo 70 vuotta täyt­tä­vä Erkki Vir­ta­nen, jolta vie­räh­ti valtion vi­rois­sa 45 vuotta

Erkki Virtanen on viettänyt vapaa-aikaansa Tammelan mökillään vuodesta 1986. – Järvi loistaa ja kuikat huutavat. On aikaa lueskella ja kerätä metsästä tuohta, Virtanen sanoo.

Kuva: Heikki Saukkomaa

Erkki Virtasta on pidetty yhtenä Suomen vaikutusvaltaisimmista virkamiehistä.

Tähän entinen kansliapäällikkö toteaa, että päätyi asemaansa lopulta muutaman sattuman kautta.

Ensimmäisenä niistä Virtanen pitää kiinnostusta lukemiseen ja sivistykseen. Lapsena Humppilassa varttunut Virtanen oli silloisten lainastojen eli kirjastojen vakioasiakas.

– Luin kirjoja sellaisella tahdilla, että lopulta sain lainata vain kolme teosta kerrallaan, Virtanen kertoo.

Kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin herätti puolestaan Forssan yhteislyseon yhteiskuntaopin opettaja. Lisäksi Virtanen nautti matematiikasta. Jopa niin, että perusti ystäviensä kanssa matematiikkakerhon.

– Halusimme oppia vielä enemmän.

Kun lukion jälkeen oli aika miettiä jatko-opintoja, suuri osa vuosikurssilaisista suuntasi Teknilliseen korkeakouluun tai lääketieteelliseen. Virtanen pyrki valtiotieteelliseen.

– Ajatuksenani oli, että tutkinto ei pätevöitä mihinkään tiettyyn.

90-luvun vaikeat ajat

Laudatur-seminaarissa istuessaan Virtasen huomasi ruutupaperin, jossa etsittiin harjoittelijoita Tilastokeskukseen. Virtanen pisti rahapulassa nimensä paperiin ja sai työpaikan.

– Aika Tilastokeskuksessa oli kansantalouden tilinpidon korkeakouluni ja pohja kaikelle myöhemmin tekemälleni.

Valtion viroissa vierähti lopulta 45 vuotta. Virtanen sanoo, että oli jo muutaman kerran vaihtamassa yksityiselle puolelle, mutta palasi aina takaisin.

– Erään kerran yksi esimieheni totesi, että älä lähde, täällä on kivempaa. Minä sitten jäin.

Suuren yleisön tietoisuuteen Virtanen nousi viimeistään 1990-luvulla. Tuolloin valtiovarainministeriön apulaisbudjettipäällikkönä toiminut Virtanen laati budjettipäällikkö Raimo Sailaksen kanssa muun muassa valtiontalouden leikkauslistoja.

– Ajat olivat poikkeuksellisen vaikeita, mutta toisaalta koimme työmme myös hyvin palkitsevaksi.

Samoista ajoista Virtanen muistaa myös sen, kuinka kansalaiset pysäyttivät hänet kadulla ja käskivät panna poliitikot kuriin.

– Koskaan ei tarvinnut pelätä. Meitä jopa kiiteltiin. Lisäksi yhteistyö Raimon kanssa sujui hyvin. Pyrimme olemaan rauhallisia, emme riehuneet tai räyhänneet.

”Pahinta, mitä olen todistanut”

Nykyistä maailmantilannetta Virtanen on seurannut huolestuneena. Hän muistuttaa, että kyseessä on kaksoiskriisi, joka koskettaa erityisesti talouselämää ja terveydenhuoltoa.

– Tämä on pahinta, mitä olen todistanut. Nyt emme voi muuta kuin yrittää pysyä mahdollisimman terveenä taloutena, jotta olemme kilpailukunnossa, kun nousu taas alkaa.

Virtanen uskoo, että tähän päästään auttamalla elinkelpoisia yrityksiä pahimman yli.

– Elinkelvottomia ei pidä tekohengittää. On muistettava, että kriisi pyyhkii aina osan pois.

Kansliapäällikkö kertoo vaimonsa moittivan häntä siitä, että pelkkä oleilu on yhä vaikeaa. Ulkoilmaelämä, maailmanmenon seuraaminen ja tapahtumista kirjoittaminen vievät miehen ajan.

– Lisäksi käymme Raimon ja muiden työkavereiden kanssa muutaman kerran vuodessa lounaalla muistelemassa entistä ja ihmettelemässä nykyistä.

Erityisiä haaveita eläkepäiville ei ole. Riittää, jos terveyttä on läheisillä ja itsellä.

– Olen tekijä, en unelmoija. Maalaispoika, joka sai tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä ja mielestään jopa onnistui siinä. Virkamiehen urani oli tavattoman mielenkiintoinen.