Raidallinen kissanpentu hipsii esiin pahvilaatikkojen takaa ja tarkastelee vieraita aluksi vähän varauksella. Pian se antaa rapsuttaa.
Vielä reilu viikko sitten pentu sähisi ihmisille ja raapi. Se asui emonsa ja sisarensa kanssa pienessä kolossa maaparvekkeen alla.
Herkut ja videoilla maukuvat lajitoverit auttoivat, kun löytöeläinkoti Käpälärinteen pitäjä Marko Keskiniva houkutteli kolmikon häkkiin. Nyt ne majailevat löytöeläinkodissa ja emä oikein kerjää rapsutuksia.
”Ne ovat oppineet luottamaan ihmisiin”, Keskiniva sanoo.
Keskiniva ei aina pyydystä eläimiä itse. Tavalliset ihmiset ottavat villiintyneitä ja karkuteille päässeitä kissoja kiinni aiempaa useammin, kertoo kaupungin terveysvalvonnan johtaja Pälvi Palojärvi . Keräilyinto on hänen mukaansa tämän ja viime vuoden ilmiö. Asialla ovat tavalliset kansalaiset, eivät kaupungin työntekijät.
”Eläinsuojelullisten asioiden tiedostaminen on lisääntynyt. Meille myös ilmoitetaan aiempaa herkemmin, jos havaitaan eläimen pidossa häikkää”, Palojärvi sanoo.
”Ne ovat tärkeitä ilmoituksia. Miten viranomainen tietäisi tapauksista, jos kukaan ei ilmoittaisi?”
Kodittoman kissan pyydystäminen on eläimen etu, koska se ei pärjää Suomen talvessa, hän korostaa.
Löytöeläinten määrä on kasvanut hieman parin vuoden takaisesta. Palojärvi arvelee syyksi keräysintoa. Eläimiä ei hänen mielestään pidetä huonommin kuin ennen.
Keskiniva on huomannut, että niin omien kuin naapurienkin lemmikkien hyvinvoinnista huolehditaan aiempaa tarkemmin.
”Suhtautuminen eläimiin on parantunut. Ehkä välittämisen ilmapiiri on laajentunut eläimiin.”
Auttamishalu on yllättänyt Keskinivan, joka avasi Käpälärinteen tammikuussa. Kissoille on tarjolla kaksi sijaiskotia ja löytöeläimille on lahjoitettu mattoja, pyyhkeitä, tarvikkeita, ruokaa ja kissanhiekkaa.
Löytöeläimet Rovaniemellä
2015: 81 löytöeläintä. 2016: 90 takaisin kotiin. Lisäksi ne, joita omistaja ei hakenut. Yhteensä noin sata, Pälvi Palojärvi arvioi.
2017: 62 heinäkuun loppuun mennessä. 26 kissaa, 35 koiraa ja kilpikonna. Vuoden lopussa ollaan viime vuoden tasolla, Marko Keskiniva arvioi.
Kesä ja syksy ovat löytöeläinkodin vilkkainta aikaa. Pian tulee kesäkissoja, Keskiniva arvelee.
”Toivoisin, että kesäkissailmiö vähenisi. Eri tahot ovat yrittäneet lisätä tietoisuutta ja korostaa vastuuta”, Pälvi Palojärvi sanoo.
Hän ei tiedä, onko valistus purrut. Täysin ilmiö ei ole kadonnut.
Käpälärinteessä on käynyt 35 koiraa ja 26 kissaa. Kissoja on silti paikan päällä aina enemmistö. Koirien vierailut kestävät yleensä yhden yön, mutta moni tälläkin hetkellä löytöeläinkodissa olevista kissoista on viettänyt siellä lähes kaksi viikkoa. Omistajat ovat hakeneet takaisin lähes kaikki koirat, kun kissoista on noudettu noin 70 prosenttia.
”Joissain paikoissa on villikissapopulaatioita, jotka eivät ole koskaan olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Kaupunkialueiden ulkopuolella moni kissa pääsee ulkoilemaan melko vapaasti. Niiden kohtaamisesta voi syntyä villiintyneitä pentueita. Niitä ei luonnollisesti kukaan omistaja kaipaa. Koirien kohdalla ei vastaavaa Suomessa juuri tapahdu”, Palojärvi toteaa.
Yhtään kissaa ei ole tänä vuonna lopetettu kodin puutteen takia, sillä toistakymmentä on saanut uuden omistajan. Kaksi on lopetettu sairauden vuoksi.
Koirilla on usein tunnistussiru, joka auttaa omistajan etsinnässä. Kissoilla siru on harvoin.
Parhaimmillaan työ on Keskinivan mielestä silloin, kun omistaja kuulee lemmikkinsä löytyneen.
”On hienoa nähdä sekä lemmikin että omistajan reaktiot.”