Kansanedustajat joutuvat valitsemaan ruton ja koleran väliltä, kun eduskunta kokoontuu kesäkuussa päättämään entisen Talvivaaran, nykyisen Terrafamen jatkosta. Vaihtoehtoja on kaksi: kaivoksen toiminnan jatkuminen tai lopettaminen. Vaikeusastetta lisää se, että kumpikin vaihtoehto on veronmaksajille kallis.
Toiminnan jatkaminen edellyttää valtiolta 200 miljoonan euron välitöntä sijoittamista kaivokseen, jonka kannattavuudesta, toimivuudesta ja ympäristöongelmien ratkaisukyvystä ei ole takeita, kuten ei myöskään siitä, että raha riittää kaivoksen ylösajoon. Kaivoksen sulkeminenkaan ei olisi halpa ratkaisu: hinnaksi on arvioitu 300 miljoonaa euroa, ja siihenkin liittyy ympäristöriskejä. Valtio on ehtinyt sijoittaa Terrafameen tähän mennessä jo yhteensä yli 600 miljoonaa veroeuroa.
Kolmas vaihtoehto, yksityisen rahan saaminen kaivoksen toiminnan jatkamiseen, katosi äsken, kun Vaasan hallinto-oikeus tiukensi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöstä jätevesien sulfaattikiintiöstä, jota Terrafame voi purkuputken kautta johtaa Sotkamon Nuasjärveen. Päätös nosti kaivoksen vesienkäsittelyn riskitasoa, loi epävarmuutta ja karkotti potentiaaliset rahoittajat, joiden kanssa valtio ehti käydä vakavia neuvotteluja.
Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) on jo ehtinyt ennakoida kaivoksen alasajoa. Lopullisen päätöksen tekee eduskunta. Molemmille vaihtoehdoille on kannattajansa.
Terrafamen alasajo olisi iso takaisku Sotkamolle ja koko Kainuulle. Kaivos työllistää suoraan lähes tuhat ihmistä ja välillisesti saman verran. Korvaavia työpaikkoja olisi vaikea löytää edes isolla rahalla.
Kaivoksen sulkeminen voisi olla lopullinen kuolinisku kotimaiselle kaivostoiminnalle. Talvivaara ajautui konkurssin myötä valtion käsiin, mutta on hyvä muistaa, että kaivoksen perustajayhtiö oli sataprosenttisesti suomalainen. Moni päättäjäkin piti tätä erinomaisena asiana, koska Suomessa operoivien, ulkomaisten kaivosyhtiöiden katsottiin vievän malmit maasta lähes ilmaiseksi ja jättävän meille lähinnä ympäristöongelmat.
Jälkiviisaasti ja vähän ilkeästikin voidaan sanoa, että Talvivaarakin olisi pitänyt jättää ylikansallisten kaivososaajien käsiin.
Terrafamen jatkamista puoltavat jo sijoitetut rahat ja kaivoksen työpaikat. Sulkemisen puolesta puhuvat ympäristön lisäksi nikkelin matala maailmanmarkkinahinta ja prosessiin liittyvät epävarmuudet. Toisaalta malmin hinta nousee ennemmin tai myöhemmin ja prosessikin voi osoittautua toimivaksi.