Samalla me tarvitsemme yhteiselämän sujumiseksi kaikille kuuluvia sääntöjä, joita kutsutaan laeiksi ja asetuksiksi. On tärkeää, että ihmiset tahtovat noudattaa niitä turvallisen kotimaamme ja ympäris-tömme parhaaksi. Toisinaan voi tulla eteen tilanteita, joissa sääntöjen rikkomisesta seuraa rangais-tus. Meillä on oikeus vapauteen ja varsin ankaraksi rangaistukseksi rikoksesta saattaa koitua jopa vapauden menetys.
Eräs meille suoduista vapauksista on uskonnonvapaus. Sen luonne on positiivinen, sillä uskonnon-vapauslaki korostaa uskonnonvapautta oikeutena. Siten uskonto ja katsomus nähdään yleiseuroop-palaiseen tapaan ihmisyyteen kuuluvana ilmiönä, jota halutaan suojella. Ketään ei kuitenkaan tule pakottaa niihin vastoin hänen vakaumustaan.
Jonkun ihmisen usko vapauttaa, toisen mieltä se kahlitsee. Siksi onkin armollista tiedostaa, että us-ko on omakohtainen asia. Ihminen ei voi antaa kenellekään uskoa eikä hän voi myöskään ottaa sitä toiselta pois.
Jumalan sana on lupauksen sanaa Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen sovitustyöstään. Omat synnit saa uskoa anteeksi. Anteeksiantamuksen myötä sydämessä asuvat rauha, vapaus ja ilo, jotka rohkai-sevat epäilystenkin keskellä. Anna uskon ja luottamuksen olla elämäsi turva. ”Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room. 8:2). Jeesuksen sovintotyö on tie taivaaseen. Pidä siitä kiinni, kilvoittele uskossa.
Tero Saapunki
vt. kirkkoherra, Tornio