Eli armeijamaailmassa se on sitä, että vaikkapa alokkaan ei tarvitse ratkoa ja miettiä kaptee-nille kuuluvia tehtäviä. Kapteenin asiat kuuluvat kapteenin harteille, eivät alokkaan. Tämän tyyppiseen ja vielä paljon suurempaankin luottamukseen rohkaisee meneillään olevan viikon aihe ”Jumalan huolenpito”.
Seurakunta ei tietystikään ole kuin armeija. Usein seurakunta mielletään sen sijaan perheeksi, jossa kullakin jäsenellä on oma tärkeä paikkansa ja tehtävänsä. Tämä on hyvä ja raamatulli-nen lähtökohta. Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka alkuseurakunta teki asioita yhdessä. Kodeissa murrettiin leipää ja aterioitiin riemullisin ja vilpittömin mielin eikä kukaan pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.
Yhdessä tekeminen ja yhteinen jakaminen kuuluvat seurakunnan olemukseen. Siinä tarvitaan niin tekijää, suunnittelijaa kuin kuuntelijaakin. Tarvitaan monia ja lahjoja ja yhteinen pää-määrä. Tarvitaan luottamusta toisiin ihmisiin ja etenkin Jumalan hyvyyteen.
”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen.” Näin lupaa psalmi 55. Jumalan huo-lenpito auttaa meitä etsimään elämäämme kaikkein tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.
Tero Saapunki
vt. kirkkoherra, Tornio