Jos pitää samaa vaatetta yllään vuoden putkeen, ei ehkä heti uskoisi, että suurin vaatekriisi iskee vasta vuoden päätyttyä. Rovaniemellä vaatesuunnittelua opiskeleva Laura Rusanen on viime maanantaina pukenut pitkästä aikaa ylleen jotain muuta kuin tutun mustan mekon ja naureskelee nyt, kuinka joutuu pähkäilemään asuvalintojaan aamuisin.
Alun perin kyse on newyorkilaisen Sheena Matheiken vuonna 2009 aloittamasta Uniform Projectista, jonka myötä hän pukeutui samaan pikkumustaan vuoden ajan. Taustalla oli ajatus ekologisemman muodin tukemisesta.
Rusanen ajatteli aiemmin, ettei voi pitää esimerkiksi samaa paitaa useana päivänä peräkkäin, joten siksi ajatus haasteesta tuntui hyvältä.
"Ehkä jopa vähän ärsyttävältä. Olen nyt pitänyt vaatteita, mitä ei ole mekon kanssa voinut pitää, mutta ajattelin huomenna laittaa sen takaisin päälle.
Mekon kanssa oli helppoa. Se toimi asun pohjana, ja siihen pystyi yhdistämään yleensä maksimissaan kaksi vaatekappaletta. Nyt joutuu erikseen pohtimaan, että jos laitan nämä housut, niin minkä paidan laitan niiden kanssa ja niin edelleen."
"Siihen oli kaksi syytä. Alkuperäisessä haasteessa vaatteena oli myös musta mekko ja lisäksi olen itsekin mekkoihmisiä. Musta mekko on helposti yhdisteltävissä. Päädyin tekemään mekon itse, sillä kaupat eivät tarjoa vaatteita, jotka kestäisivät 365 päivää putkeen.
Mekko kesti hyvin. Viimeiset kuukaudet tuntui, että se lahoaa päälleni, mutta ihan vaatteeltahan tämä näyttää.Oletin jotenkin, ettei mekko olisi kulunut ollenkaan, mutta helmikuussa huomasin värin haalistuneen. Kulumista tapahtui eniten saumoissa ja kädenteissä. Mekko oli myös alusta asti liian lyhyt, joten jouduin välissä pidentämään sitä."
"Yllättävintä oli, että tämä oli niin helppoa. Kukaan ei oikeastaan huomannut. Yksi kaveri sanoi kerran vitsillä, että enkö voisi joskus pukeutua johonkin muuhun.
Pesu oli välillä haastavaa, sillä olin joskus todella pitkiä päiviä koululla. Kun tulee kotiin puolenyön jälkeen, ei enää haluttaisi odottaa pyykkikoneen pyörimistä. Käytin paljon marttakonsteja, eli pakastin ja tuuletin mekkoa. Yksittäiset tahratkin lähtivät helposti käsin. Paitsi hammastahna. Se ei meinannut lähteä millään.Suomessa kasvaneena sitä tuntui muutenkin ajattelevan, että kun on pitänyt vaatetta yhden päivän, niin se on jo likainen. Tai jos vaatteeseen tulee pieni tahra, niin se on likainen.
"Aluksi kyse oli kuukauden haasteesta. Mukana oli myös sponsoreita, kuten Uhana Design, Kiks ja Muka va. Osallistujat saivat palkintoja sen mukaan, kuinka monta viikkoa osallistuivat haasteeseen. Nyt mekkovuoden lopuksi tein myös haasteen viimeisen viikon kunniaksi.
Ajatuksena kuitenkin on, että ihmiset voivat osallistua missä tahansa, milloin tahansa ja kuinka kauan tahansa. Kestolla ei myöskään ole väliä, vaikka vain kaksikin päivää on hyvä. Jos se tuntuu jo vaikealta, kannattaa miettiä itsensä haastamista.
Yllätyin, kuinka paljon ihmisiä osallistui huhtikuun haasteeseen. Palaute on ollut samanlaista kuin itsellänikin; kukaan ei huomaa. Loppujen lopuksi kenelläkään ei kiinnosta, mitä muilla on päällä. Nykyaika on niin kiero, että sitä ajattelee, että uudet vaatteet tekee ihmisestä mielenkiintoisen ja kauniin. Vaikka kaikki on oikeastaan omassa päässä."
Katso, kuinka yksinkertainen mekko muuntuu moneksi:
Laura Rusanen
23-vuotias
Kotoisin Oulusta
Opiskelee Lapin yliopistossa vaatesuunnittelijaksi sekä Lapin ammattikoulussa ompelijaksi
Aloitti 1dress365days-haasteen 22.8.2015
On pitänyt haasteen aikana blogia osoitteessa lily.fi/blogit/1dress365days