Eräänä päivänä kävin kollegoideni kanssa huolestuneen sävyistä keskustelua nuorista, joita ei oikein kiinnosta mikään. Heiltä saattaa löytyä koulutus tai parikin takataskusta, mutta ei juurikaan varsinaista työkokemusta työkokeiluja lukuun ottamatta.
Puhuimme siis nuorista, joilla ei ole taustallaan esimerkiksi mielenterveyden haasteita ja joilla kaikki on periaatteessa hyvin. Ainut, mikä heiltä puuttuu, on työpaikka. Vaan kun ei kiinnosta. Työ koetaan rankkana, liian huonosti palkattuna suhteessa työmäärään ja ennen kaikkea se ei ole aina kivaa.
Tässä vaiheessa aikuinen minussa osallistui keskusteluun parahtamalla, että “eihän työ ole aina kivaa!” Olen vakuuttunut, että lääkärin, juristin, sairaanhoitajan, sihteerin, poliisin, toimittajan tai sosiaalialan ammattilaisen (puhumattakaan kaikista niistä ammateista joita en tässä mainitse) työ EI ole aina kivaa. Ei edes silloin, kun pääsääntöisesti pitää työstään ja tuntee siihen imua.
Olemmeko unohtaneet kertoa tämän nuorille? Eivätkö he ole ymmärtäneet sanomaamme? Vai onko tämä yksi niistä asioista, jotka on opittava itse – ja kenties kantapään kautta.
Haastoin itseäni kysymällä, mitä asialle voitaisiin tehdä. Missä vaiheessa ollaan menty ihan metsään vai onko sinne nimen omaan jätetty menemättä?
Ehdottaisin ratkaisuksi (tai ainakin hyväksi aloitukseksi) viikon mittaista vaellusta uskomattoman kauniissa luonnossamme. Vaelluksella asiat asettuvat äkkiä tärkeysjärjestykseen ja jokaista ratkaisua seuraa välitön palaute.
Rinkan voi pakata huonosti ja pikaisesti, mutta todennäköisesti se painaa selkää enemmän kuin huolella pakattu. Astiat voi jättää pesemättä, mutta vatsatauti iskee silloin suuremmalla varmuudella kuin kaveriin, joka jaksoi pestä astiansa. Reitiltä voi poiketa ja oikaista, mutta ilman suunnistustaitoa lopputulos on todennäköisesti huono.
Yle kertoi vasta neljästä nuoresta, jotka paljastivat haaveammattinsa. Vastaavien alojen ammattilaiset pääsivät puolestaan kertomaan, olivatko nuorten ajatukset heidän haaveammateistaan realistisia.
Tällaisia mahdollisuuksia nuoret ansaitsevat. Ei riitä, että nuorille kerrotaan heidän voivan valita minkä tahansa alan ja ammatin sukupuolesta ja taustasta riippumatta. Täytyy kertoa myös, mitä työn todellisuus on ja mitä unelman saavuttaminen vaatii.
Vastuu omasta elämästäsi on sinulla. Meitä ammattilaisia on täällä auttamassa, jos tarvitset apua. Meillä on karttoja ja kompasseja, hygieniavinkkejä ja gps:n käyttökoulutusta, mutta me emme voi tehdä kaikesta kivaa. Elämä saa olla välillä tylsää, tavallista ja kurjaakin.
Luulenpa, että onnen ja onnellisuuden siemen löytyy siitä, että siedämme myös tavallisen tylsää ja joskus kurjaakin elämää. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.