Työpaikkani Klubitalo Roihula oli viime viikolla mukana järjestämässä Oulussa Suomen Klubitalojen kevätseminaaria. Seminaarin aikana kuultiin useita kasvutarinoita, ja jokainen osallistuja sai kokea olevansa tasavertaisena mukana.
Luontoyhteyttä vahvistavan harjoituksen aikana istuin ja katselin kaunista vihreää maisemaa, kunnes katseeni kääntyi ruskeisiin lehtiin, jotka olivat vielä talven jäljiltä puiston kivetyksen vieressä. Halusin haravoida vanhat lehdet heti pois uuden kasvun tieltä, halusin tehdä uudelle tilaa.
Huomaan saman ilmiön tapahtuvan välillä ajatusten suhteen. Tekee mieli siivota vanhat tottumukset ja ajatukset pois ja ottaa uusia tilalle. Voisivatko vanhat lehdet ja vanhat ajatukset kuitenkin olla kasvualustaa uusille versoille?
Kukaan meistä ei kulje ilman kokemuksia ja ilman vanhoista kokemuksista syntyvää oppimista ei verso uutta. Ideat voivat vaatia pitkääkin kypsyttelyä, kunnes on aika toteuttaa hienoja uusia ajatuksia ja oivalluksia käytännössä.
Meidän pohjoinen luontomme näyttää talvisin melkein kuolleelta tai vähintäänkin nukuksissa olevalta, kunnes tulee kevät ja boom! Yhtäkkiä kaikkialla on vihreää uutta kasvustoa niin paljon, että tuntuu kuin ilma olisi sakeanaan kasvun ihmeitä. On lohdullista ajatella, että me kaikki kasvamme. Uskon, että meissä kaikissa on juuri se voima mitä tarvitsemme, mutta aina emme tiedosta sitä.
Itsensä ylittämisen kokemukset ovat tärkeitä, jotta voi tunnistaa ja tiedostaa omat voimansa. Oma haasteensa on vanhempana toimia niin, että antaa lapsilleen sopivasti haasteita, jotta itsensä ylittämisen kokemukset vahvistavat itsetuntoa ja minäpystyvyyttä.
Myös ammattilaisena useilla eri aloilla voi olla luomassa mahdollisuuksia sopivan kokoisiin haasteisiin ja niistä selviämiseen. Haasteista selviäminen voi parhaimmillaan kantaa arkeen ja siellä ilmenevien haasteiden selättämiseen.
Lähdin perheeni kanssa äitienpäivän viikonloppuna retkelle Vikakönkäälle, ja hetken mielijohteesta päätimme kipaista koko Vaattunkivaaran reitin. Välillä pidettiin taukoa ja syötiin eväitä. Keli ei suosinut, vaan vettä sateli ja ilma oli sumuinen. Vaaran päältä ei todellakaan auennut mahtava näkymä, vaan kaiken alleen peittävä valkoinen harsovaippa.
Minua alkoi epäilyttää, ja kehittelin pään sisälläni jo mitä villeimpiä suunnitelmia siitä, miten joutuisimme mieheni kanssa kantamaan lapset autolle. Suunnitelmani eivät onneksi käyneet toteen. Poikani juoksenteli etunenässä mieheni seuratessa häntä ja tyttäreni löysi voimaa itse tekemistään lauluista. Välillä ihmeteltiin hassun muotoisia puita ja kerättiin luontoaarteita maasta mukaan.
Lapset jaksoivat hienosti, uni tuli jo autossa matkalla kotiin ja vanhemmat saivat bonukset eli ylpeyden tunteen omista lapsistaan. Oi miten ihana onnistunut seikkailu!
Onnistunut seikkailu seminaarissa, luonnossa tai missä tahansa saa aikaan uutta kasvua, kunhan uskallat antautua sille. Älä säikähdä, jos et heti huomaa vaikutuksia, vaan anna itsellesi aikaa herätä huomaamaan kasvun ihmeet itsessäsi.