Vihreiden linjassa ei ole odotettavissa suuria muutoksia puheenjohtajavaihdoksen jälkeen, sillä kaikki tarjolla olevat ehdokkaat ovat pitkälti nykyisen puheenjohtajan Ville Niinistön linjoilla, politiikantutkijat arvioivat.
Vihreät ovat Niinistön johdolla nousseet historiallisen korkeisiin kannatuslukuihin eikä hyväksi havaittua linjaa tutkijoiden mukaan haluta muuttaa.
Vihreät saivat huhtikuun kuntavaaleissa ennätykselliset 12,5 prosenttia äänistä. Myös vuoden 2015 eduskuntavaaleissa saavutettu 8,5 prosentin kannatus oli vihreiden kaikkien aikojen korkein.
– Varmaan tällä reseptillä, jolla puolueen kannatus on nostettu yli 10 prosenttiin, tullaan jatkamaan, Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio sanoo.
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksen erikoistutkijan Erkka Railon mukaan Niinistön vuonna 2011 alkaneella johtajakaudella vihreät ovat vetäneet vasemmistolaisempaa talouspoliittista linjaa kuin esimerkiksi viime vuosikymmenellä.
– Vasemmistolaisempi talouspolitiikka on toiminut, ja kannatus on noussut. Sen vuoksi puheenjohtajaehdokkaat haluavat jatkaa tätä hyväksi havaittua linjaa, Railo sanoo.
Parviainen eniten oikealla
Vihreä Lanka -lehden puheenjohtajakoneen vastausten perusteella tamperelainen Olli-Poika Parviainen ja joensuulainen Krista Mikkonen näyttäisivät olevan kuudesta ehdokkaasta eniten oikealla, kun taas vasemmistolaisinta linjaa näyttäisivät vetävän kuusamolainen Mika Flöjt ja helsinkiläinen Emma Kari.
Parviainen ja Mikkonen suhtautuvat Flöjtiä ja Karia myönteisemmin muun muassa paikalliseen sopimiseen ja sotilaalliseen liittoutumiseen. Parviainen on ehdokkaista myös vähiten ydinvoimakielteinen ja muita valmiimpi hallitusyhteistyöhön porvaripuolueiden kanssa.
Jyväskyläläinen Touko Aalto ja helsinkiläinen Maria Ohisalo näyttävät puheenjohtajakoneen perusteella asettuvan vasemmisto–oikeisto-akselilla muiden ehdokkaiden väliin. Selväpiirteistä vasemmisto–oikeisto-jaottelua on kuitenkin puheenjohtajakoneen perusteella vaikea tehdä, sillä monissa kysymyksissä ehdokkaiden vastaukset menevät tässä suhteessa ristiin.
Kannatusta maakunnista
Oikeisto–vasemmisto-jaottelun sijaan tutkijat nostavat esille ehdokkaiden alueellisen jakautumisen.
Vihreillä on Helsingissä vakiintunut asema, joten muualta tulevan ehdokkaan valinta voisi olla kannatuksen kasvattamisen kannalta varteenotettava vaihtoehto.
Professori Raunio nostaa tässä suhteessa esille etenkin Touko Aallon, jonka kotikaupungissa Jyväskylässä vihreät nousi kuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi.
– Jos vihreät haluaa nousta vielä suuremmaksi puolueeksi, niin siinä on avainasemassa se, että kannatusta saadaan juurrutettua tasaisemmin muualle Suomeen. Keskisuomalaisen ehdokkaan valinta voisi olla tässä suhteessa selkeä signaali, Raunio sanoo.