Eräänä viikonloppuna Britannian EU-kansanäänestyksen jälkeen Simi Sehgal tutkaili supermarketin aamiaishyllyä kotikaupungissaan Nottinghamissa. Yllättäen tuntematon nainen alkoi huutaa täyteen ääneen.
– Hän kirkui, ettei meidän maassamme enää sallita teitä, teistä ei pidetä täällä ja että jos hän olisi Yhdysvalloissa, hän ampuisi teidät kaikki tai lähettäisi teidät koteihinne, Sehgal kertoo.
Sehgal kääntyi ja valmistautui puolustamaan huutajan uhria, mutta tajusikin olevansa kohteena itse. Vaikka 30-vuotias Sehgal on syntynyt ja aina asunut Englannissa, intialaistaustan tuoma ihonväri riitti laukaisemaan raivon.
– Herään aamuisin ajattelematta, että olen ruskea. En voinut kuvitellakaan, että hän huutaisi minulle. Viha paistoi hänen kasvoistaan.
Kukaan ei auttanut tai tullut väliin. Kun Sehgal hetkeä myöhemmin purskahti kyyneliin, joku tuli tarjoamaan nenäliinaa.
Hyökkäys ei ollut ensimmäinen. Myös Pariisin iskujen jälkeen Sehgal sai tympeän muistutuksen siitä, etteivät kaikki hyväksy häntä britiksi. Kadulla eräs pariskunta kommentoi kovaäänisesti, että Sehgal “räjäyttää itsensä hetkenä minä hyvänsä” ja että tämän pitäisi mennä “kotimaahan kasvattamaan miniterroristeja”.
Ei tarpeeksi englantilainen
Varsinaisten hyökkäysten lisäksi Sehgal saa usein selittää, mistä on kotoisin. Nottingham ei kelpaa vastaukseksi, koska nainen ei ”näytä” britiltä.
Sehgal ei pidä kyselyitä pahantahtoisina, mutta kokee, että kysyjät tajuamattaan aliarvioivat hänen englantilaisuuttaan.
– He ikään kuin sanovat, että ihonvärini vuoksi olen vähemmän britti kuin he.
Hyökkäysten jälkeen Sehgal on alkanut aina vilkuilla ympärilleen kahviloissa ja pubeissa ennen kuin istuu alas. Jos paikalla ei ole muita etnisistä vähemmistöistä, hän lähtee pois.
Sehgal uskoo, että kansanäänestyksen tulos ja kansallismielinen Ukip-puolue ovat osaltaan antaneet äänen rasistisesti ajatteleville.
– Rasismia on aina ollut ja sitä varmasti tulee aina olemaan. Brexit vain teki siitä joidenkin mielissä entistä hyväksyttävämpää, ja siksi se on myös entistä näkyvämpää.
Taviskin voi toimia
Sehgal ei ole ainoa, joka on kohdannut rasismia EU-äänestyksen jälkeen. Hyökkäykset nousivat otsikoihin heti äänestystulosta seuranneena viikonloppuna. Vaikka tilanne on sittemmin tasaantunut, maan hallitus on pannut rahaa esimerkiksi verkon vihapuheen suitsimiseen.
Manchesterin yliopiston tutkija, tohtori Laia Becares on selvittänyt jatkuvan rasismin vaikutuksia uhrien mielenterveyteen. Hänen mukaansa EU-eroa ajanut kampanja käytti rasistista äänensävyä polttoaineenaan.
– Viesti siitä, etteivät maahanmuuttajat ole enää tervetulleita, kiihdytti osaltaan rasismia, hän kertoo.
Toistuvat kokemukset syrjinnästä ja vihasta ovat Becaresin mukaan erittäin haitallisia uhrien hyvinvoinnille. Rodun lisäksi huonon kohtelun kimmokkeena voi olla esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen, vamma tai uskonto.
Tutkija pitää tärkeänä, että poliitikot tuomitsevat yksiselitteisesti syrjivät tai rasistiset äänenpainot. Samoin median on syytä jatkaa hyökkäyksistä raportointia, vaikka niiden yleisyys voikin turruttaa ihmisiä.
– Meidän on tiedettävä, että rasismia on olemassa ja että se on uhrien terveydelle haitallista.
Becares kannustaa myös viharikoksia näkeviä ihmisiä puuttumaan asiaan ja puolustamaan uhreja.