Mainos

Vieläkö muistat miltä jäätelö mais­tuu?

Atte Tolonen, seurakuntapastori
Atte Tolonen, seurakuntapastori

Oli taas rankka meininki yöllä. Toinen yön ritareista huusi, kun ikenet puskivat hampaita, ja toisella oli vieroitusoireita tutista. Tai en minä tiedä, miksi lapset huutavat öisin. Ehkä sen takia se tuntuu niin pahalta.

Aamulla ei koettelemuksista tietoakaan. Molemmat hymyssä suin katselivat ja puuhailivat hommiaan. Isompi kyllä kertoi, kuinka isi ja äiti olivat yöllä huutaneet: “nyt pää tyynyyn ja nukkumaan”. Siinäpä oli jälkipuinti ja edessä uusi päivä ja uudet kujeet. Kasvukivut sun muut jäävät taakse, kun katse suunnataan hyviin ja aidosti tärkeisiin asioihin kuten kaivinkoneisiin. Siinä omakin olo koheni hampaatonta vauvan hymyä katsellessa.

Isimiehenä paljon tulee lasten elämää mietiskeltyä ja siitä kerrottua, mutta hyvä niin. “Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta”, olen saanut nyt kesällä kuulla monta kertaa kummin lukiessa lasten evankeliumia kastejuhlassa. Lapsia katsellessa se on helppo uskoa todeksi.

He elävät jokaisen päivän täysillä. Vastaan otetaan ilot kuten mansikat, isovanhempien vierailut ja puistoon lähteminen. Yhtälailla myös iskut kuten rokotukset, kuhmut päässä. Lapset varmasti jollain salatulla tavalla tietävät, mikä on elämässä tärkeää ja merkityksellistä. Ja ennen kaikkea, antavat jokaiselle päivälle mahdollisuuden olla merkityksellinen ja upea.

Miten voisi yhä edelleen itsekin muistaa tuon suhtautumisen elämään. Onhan itsekin ollut pieni. Kasvu ei pääty mihinkään, vaikka pituus on tullut täyteen mittaan ja hampaiden tulo tarkoittaa proteesin sovitusta. Elämä on ihmeellisyyttä ja hyvyyttä täynnä, kun vain uskaltautuu pysähtymään hetkeksi katsomaan maisemaa ja tutkimaan sitä, mikä kutsuu luokseen. Kesällä saa kokeilla miltä jäätelö maistuu ja miltä vesi tuntuu jaloissa. Ehkä silloin Jumalan valtakuntakin on aavistuksen lähempänä.


Atte Tolonen

seurakuntapastori