Helena Koberg-Hietanen istuu kivellä lapsuudenkotinsa rannassa Kolarin Väylänpäässä. Tornionjoen vesi on vielä korkealla kuten juhannuskesällä yleensäkin.
–En ole päässyt täältä minnekään Väylän takia. Sen rannassa olen syntynyt, pulahtanut jokeen ja hengissä säilynyt.
Oli pakko oppia uimaan jo varhain. Isosisko huolehti opetuksesta.
–Hän vei minut riittävän kauas rannasta ja jätti sinne.
