Oranssi gondolihissi avaa ovensa Stubnerkogelin väliasemalla. Sukset telineeseen, mies sisään.
Penkillä istuu jo valmiiksi ala-asemalta matkannut nainen. Jätän kohteliaan hajuraon, sillä olen lukenut lehdistä, että meillä miehillä on ärsyttävä tapa vallata itsellemme liikaa tilaa.
Katselen ujosti maisemia. Taivas on sen verran sininen ja vuoret sen verran valkoiset, että Jukka Kuoppamäki alkaa väistämättä soida mielessä.