Perussuomalaiset, keskusta ja kokoomus onnistuivat sopimaan kuluneen kahden ja puolen viikon aikana uuden hallituksen ohjelmasta ja ministeripaikkojen jaosta verrattain nopeasti ja ulkoapäin katsottuna sopuisasti.
Kun työryhmissä ei päästy eteenpäin, Juha Sipilä (kesk.), Timo Soini (ps.) ja Alexander Stubb ottivat ohjat käsiinsä. Eilen hallituksen muodostajat pystyivätkin kertomaan hallitusohjelman sisällön keskeisen sisällön ja ministeripaikkojen jakotavan.
Ennen hallitusneuvottelujen käynnistymistä Sipilä kertoi pyrkivänsä siihen, että ministerien lukumäärä vähenee. Sipilän tavoite oli 12 ministeriä, mutta siihen ei aivan päästy. Uudessa hallituksessa on 14 ministeriä. Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa oli aluksi 19 ja lopuksi 17 ministeriä. Myös valtiosihteerien määrä vähenee.
Keskusta saa uudessa hallituksessa kuusi salkkua, eli kaksi enemmän kuin muut hallituspuolueet. Sipilä nousee itseoikeutetusti pääministeriksi, mutta Soinin (ps.) päätyminen ulkoministeriksi saattoi olla monelle yllätys.
Soini itse pitää ulkoministerin salkkua itselleen luontevana. Soini muistutti, että hän on ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja myös Euroopan parlamentin jäsen.
Hallituksen toiseksi vahvimman, valtiovarainministerin salkun saa kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb. Stubbin persoonassa todennäköisesti lähivuosina henkilöityvät vaikeat säästöpäätökset, jotka uudella hallituksella ovat edessään. Yhteensä kymmenen miljardin euron säästö- ja rakennemuutospäätösten läpivieminen ei ole helppoa, mutta välttämätöntä se on.
Sipilän mukaan ministerin paikkoja jaettaessa haluttiin, että jokainen ministeri on "intohimonsa alueella". Soinille ulkomaan politiikka sopi ilmeisesti paremmin kuin kotimaan vaikeiden säästöpäätösten läpivieminen.
Perussuomalaiset nousi vaaleissa ohi kokoomuksen, joten Soini olisi voinut valita myös valtiovarainministerin salkun.
Sipilän hallitus ei kiristä kenenkään palkkaveroja, mutta valtion ja kuntien tarjoamia palveluja karsitaan. Esimerkiksi kunnille säädettyjä tehtäviä luvataan karsia miljardilla eurolla. Tavoite on haastava, sillä ministeriöt eivät ole aiemmin löytäneet kuntien tehtävistä oikeastaan mitään säästettävää. Kuntien kannalta on suuri helpotus, jos tehtävien karsinta ja säästöneuvot tulevat valtiolta.
Kataisen hallitus tosin yritti samaa, mutta laihoin tuloksin.
Hallitus tarjoaa työmarkkinajärjestöille edelleen mahdollisuutta lähteä mukaan niin sanottuun yhteiskuntasopimukseen. Mikäli sopimus syntyy, veroja kevennetään. Toivottavasti tätä ei pidetä kiristyksenä, sillä kysymys on kaikkien meidän tulevaisuudesta.
Entä millä tavalla Sipilän hallitus aikoo ratkaista visaiseksi osoittautuneen sote-uudistuksen? Tässä näkyy selkeästi keskustan käden jälki. Sipilän hallitus aikoo siirtää sote-palvelujen järjestämisvastuun kunnilta uudenlaisille itsehallintoalueille. Käytännössä tämä tarkoittaa keskustan ajamaa maakuntamallia.
Lapin liitossa on jo valmisteltu omaa mallia, joka sopii hyvin Sipilän hallituksen linjan kanssa. Lapissakin valittanee tulevaisuudessa oma maakuntavaltuusto, mutta maakuntaveroa ei ole tulossa.