Varhaiskasvatukseen kohdistuu voimakkaita säästöpaineita, kuten muihinkin julkisen sektorin palveluihin. Varhaiskasvatus tulisi nähdä menoerän sijaan investointina tulevaisuuteen.
Tämä edellyttää lapsivaikutusten arviointia pitkällä aikavälillä.
Ennen päätösten tekemistä tulee selvittää, syntyykö todella säästöä, jos esimerkiksi erityisen tuen tarve perusopetuksessa kasvaa tai koulutusurat lyhenevät toimenpiteiden seurauksena.
Perheillä tulee olla lapsen päivähoidon suhteen vaihtoehtoja, joista löytyy parhaiten lapsen kasvua tukeva ratkaisu.